Siirry pääsisältöön

Aito 50-luvun paperinukke



Hei! Täältä minä vielä huutelen, vaikka edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt aikaa. Tällä välillä ollaan tanssittu häitä ja sen myötä olen nykyään siis rouva. Häät olivat ihanat ja aivan meidän näköiset. Lämmöllä muistelemme niitä pitkään.

Arkielämä jatkuu tuttuun tapaan ja hyvä niin. Aikani on kulunut lasten kanssa ja tallin pyörityksessä. Nyt kun opiskelut päättyivät tältä erää, niin pikkuhiljaa olen päässyt tekemään pois rästiin jääneitä hommia. Ikävä kyllä vuorokaudessa on edelleenkin se sama rajallinen aikansa, vaikka tekeminen lisääntyisikin. Jostain on silloin pakko tinkiä, jos yhtäkkiä viettää puolet viikosta koulun penkillä. Ja tässä tapauksessa se on ikävä kyllä ollut tämä huusholli, josta on tingitty. Eli terveiset täältä pyykkivuorten takaa :D Onneksi homma alkaa olemaan kai jo voitonpuolella ja urakkaan on osallistunut muun muassa rakas tuore aviomieheni, joka ei ilmeisesti väsy ikinä, vaikka tekemistä riittää hänelläkin ihan tarpeeksi jo muutenkin.

Mutta nyt asiasta paperinukkeen. En ole lakannut rakastamasta vanhoja asioita ja esineitä. Sen todisti taas kerran seuraavanlainen tilanne:
Olimme taannoin ystäväni kanssa Seinäjoen Käsityömessuilla ja siellä oli taas vaikka mitä ihanaa. Kuitenkin eräs osasto vei kaiken huomioni kiinnostavuudellaan. Eräs nainen myi siellä vanhoja tavaroita ihan laidasta laitaan. Minä tietenkin halusin tutustua niihin lähemmin ja löysin jotain mitä olin ehtinyt jo jonkin aikaa haeskella. Nimittäin aitoja vanhoja paperinukkeja. Myyjä kertoi, että paperinukkearkit olivat erään vanhan kirjakaupan varastoa ja todellakin 50-luvulta. Ostin heti kaksi arkkia niitä. Muistan nimittäin vielä hyvin äitini paperinuket, joilla sain leikkiä lapsena. Ne olivat aarteita silloin, mutta ikävä kyllä hävisivät jo aikanaan muuton yhteydessä. Samalta vuosikymmeneltä olivat nekin. Nyt aikuisena ja äitinä olen huomannut, ettei nykyajan lapset oikein edes tiedä mitä paperinuket ovat. Minusta se on vähän surullista, koska itse leikin niillä mielelläni lapsena. Ymmärrän kyllä, ettei lapset tänä päivänä osaa sellaisia edes kaivata kaiken tavarapaljouden joukosta. Ajat muuttuvat. Ajattelinkin kehystää tämän uuden aarteeni ja koristaa sillä pikkuprinsessamme huonetta. Sitten kun hän kasvaa hieman, niin voin kertoa hänelle omasta lapsuudestani ja lempileikeistäni.




Niina :)
 
 
 
 


Kommentit

  1. Wau! Ihana löytö! Minä leikin lapsena paperinukeilla, vaikka niitä ei paljon ollutkaan. Serkkujeni kotiin tuli Apu-lehti, jossa oli paperinukkesivut ja niillä nukeilla leikitiin aina, kun heillä kävin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin ihana tunne, kun näkee jotain tuttua lapsuudestaan. Minun oli heti pakko saada tämä nukke vaatteineen omaksi. Muistan vielä hyvin, että nuket olivat keittiökaapiston alalaatikossa, jossa äitini säilytti omia vanhoja juttujaan. Siinä ääressä sitten istuimme ja leikimme siskoni kanssa :)

      Poista
  2. Ihania täytyykin lähteä tutkailemaan isoisoäitini vanhoja paperinukkeja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain! Ja upeaa, että sinulla on niin vanhoja nukkeja vielä tallessa. Jos viitsit, niin voisitko laittaa kuvan minulle niistä? Olisi kiva nähdä :)

      Poista
    2. Kuvia en osaa laittaa mutta hyvin samanlaisia kuin kuvan prinsessa

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…