Siirry pääsisältöön

Aito 50-luvun paperinukke



Hei! Täältä minä vielä huutelen, vaikka edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt aikaa. Tällä välillä ollaan tanssittu häitä ja sen myötä olen nykyään siis rouva. Häät olivat ihanat ja aivan meidän näköiset. Lämmöllä muistelemme niitä pitkään.

Arkielämä jatkuu tuttuun tapaan ja hyvä niin. Aikani on kulunut lasten kanssa ja tallin pyörityksessä. Nyt kun opiskelut päättyivät tältä erää, niin pikkuhiljaa olen päässyt tekemään pois rästiin jääneitä hommia. Ikävä kyllä vuorokaudessa on edelleenkin se sama rajallinen aikansa, vaikka tekeminen lisääntyisikin. Jostain on silloin pakko tinkiä, jos yhtäkkiä viettää puolet viikosta koulun penkillä. Ja tässä tapauksessa se on ikävä kyllä ollut tämä huusholli, josta on tingitty. Eli terveiset täältä pyykkivuorten takaa :D Onneksi homma alkaa olemaan kai jo voitonpuolella ja urakkaan on osallistunut muun muassa rakas tuore aviomieheni, joka ei ilmeisesti väsy ikinä, vaikka tekemistä riittää hänelläkin ihan tarpeeksi jo muutenkin.

Mutta nyt asiasta paperinukkeen. En ole lakannut rakastamasta vanhoja asioita ja esineitä. Sen todisti taas kerran seuraavanlainen tilanne:
Olimme taannoin ystäväni kanssa Seinäjoen Käsityömessuilla ja siellä oli taas vaikka mitä ihanaa. Kuitenkin eräs osasto vei kaiken huomioni kiinnostavuudellaan. Eräs nainen myi siellä vanhoja tavaroita ihan laidasta laitaan. Minä tietenkin halusin tutustua niihin lähemmin ja löysin jotain mitä olin ehtinyt jo jonkin aikaa haeskella. Nimittäin aitoja vanhoja paperinukkeja. Myyjä kertoi, että paperinukkearkit olivat erään vanhan kirjakaupan varastoa ja todellakin 50-luvulta. Ostin heti kaksi arkkia niitä. Muistan nimittäin vielä hyvin äitini paperinuket, joilla sain leikkiä lapsena. Ne olivat aarteita silloin, mutta ikävä kyllä hävisivät jo aikanaan muuton yhteydessä. Samalta vuosikymmeneltä olivat nekin. Nyt aikuisena ja äitinä olen huomannut, ettei nykyajan lapset oikein edes tiedä mitä paperinuket ovat. Minusta se on vähän surullista, koska itse leikin niillä mielelläni lapsena. Ymmärrän kyllä, ettei lapset tänä päivänä osaa sellaisia edes kaivata kaiken tavarapaljouden joukosta. Ajat muuttuvat. Ajattelinkin kehystää tämän uuden aarteeni ja koristaa sillä pikkuprinsessamme huonetta. Sitten kun hän kasvaa hieman, niin voin kertoa hänelle omasta lapsuudestani ja lempileikeistäni.




Niina :)
 
 
 
 


Kommentit

  1. Wau! Ihana löytö! Minä leikin lapsena paperinukeilla, vaikka niitä ei paljon ollutkaan. Serkkujeni kotiin tuli Apu-lehti, jossa oli paperinukkesivut ja niillä nukeilla leikitiin aina, kun heillä kävin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin ihana tunne, kun näkee jotain tuttua lapsuudestaan. Minun oli heti pakko saada tämä nukke vaatteineen omaksi. Muistan vielä hyvin, että nuket olivat keittiökaapiston alalaatikossa, jossa äitini säilytti omia vanhoja juttujaan. Siinä ääressä sitten istuimme ja leikimme siskoni kanssa :)

      Poista
  2. Ihania täytyykin lähteä tutkailemaan isoisoäitini vanhoja paperinukkeja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain! Ja upeaa, että sinulla on niin vanhoja nukkeja vielä tallessa. Jos viitsit, niin voisitko laittaa kuvan minulle niistä? Olisi kiva nähdä :)

      Poista
    2. Kuvia en osaa laittaa mutta hyvin samanlaisia kuin kuvan prinsessa

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miniloma jouluisessa Helsingissä

Hei!

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja tunnelma on kyllä aivan eri nyt Suomen 100-vuotis juhlavuonna, kuin aiempina. Monenlaisia juhlallisuuksia on ollut, joihin mekin olemme osallistuneet. Itsenäisyyspäivän juhlaan menemme myös keskiviikkona, jonka jälkeen loppuilta juhlitaankin perheen kesken hienosti syöden ja tunnelmoiden. Aivan ihanaa!

Mennyt viikonloppukin oli mitä mainioin. Olin vierailulla siskoni luona Helsingissä Vallilassa. Kävelimme pitkin katuja, ihastellen tunnelmallisia vanhoja puutaloja. Siitä suuntasimme Tuomaan markkinoille ja joulufiilis oli taattu. Ihmisiä oli melkoisesti liikenteessä näin avajaisten aikaan ja myyjien luokse sai aivan jonottaa. Ihana kokemus kuitenkin, vaikka en onnistunut mitään sieltä ostamaankaan. Jukolan Juuston cheddareita maistelimme kyllä. Ne ovat todellista herkkuamme ja löytyvät myös meidän itsenäisyyspäivän juhlapöydästämme sekä joulupöydästämme. Suosittelen maistamaan!

Olen hieman haeskellut joulufiilistä tässä, kun tuntuu, ettei ole oikein …

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…