Hei! Täältä minä vielä huutelen, vaikka edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt aikaa. Tällä välillä ollaan tanssittu häitä ja sen myötä olen nykyään siis rouva. Häät olivat ihanat ja aivan meidän näköiset. Lämmöllä muistelemme niitä pitkään.
Arkielämä jatkuu tuttuun tapaan ja hyvä niin. Aikani on kulunut lasten kanssa ja tallin pyörityksessä. Nyt kun opiskelut päättyivät tältä erää, niin pikkuhiljaa olen päässyt tekemään pois rästiin jääneitä hommia. Ikävä kyllä vuorokaudessa on edelleenkin se sama rajallinen aikansa, vaikka tekeminen lisääntyisikin. Jostain on silloin pakko tinkiä, jos yhtäkkiä viettää puolet viikosta koulun penkillä. Ja tässä tapauksessa se on ikävä kyllä ollut tämä huusholli, josta on tingitty. Eli terveiset täältä pyykkivuorten takaa :D Onneksi homma alkaa olemaan kai jo voitonpuolella ja urakkaan on osallistunut muun muassa rakas tuore aviomieheni, joka ei ilmeisesti väsy ikinä, vaikka tekemistä riittää hänelläkin ihan tarpeeksi jo muutenkin.
Mutta nyt asiasta paperinukkeen. En ole lakannut rakastamasta vanhoja asioita ja esineitä. Sen todisti taas kerran seuraavanlainen tilanne:
Olimme taannoin ystäväni kanssa Seinäjoen Käsityömessuilla ja siellä oli taas vaikka mitä ihanaa. Kuitenkin eräs osasto vei kaiken huomioni kiinnostavuudellaan. Eräs nainen myi siellä vanhoja tavaroita ihan laidasta laitaan. Minä tietenkin halusin tutustua niihin lähemmin ja löysin jotain mitä olin ehtinyt jo jonkin aikaa haeskella. Nimittäin aitoja vanhoja paperinukkeja. Myyjä kertoi, että paperinukkearkit olivat erään vanhan kirjakaupan varastoa ja todellakin 50-luvulta. Ostin heti kaksi arkkia niitä. Muistan nimittäin vielä hyvin äitini paperinuket, joilla sain leikkiä lapsena. Ne olivat aarteita silloin, mutta ikävä kyllä hävisivät jo aikanaan muuton yhteydessä. Samalta vuosikymmeneltä olivat nekin. Nyt aikuisena ja äitinä olen huomannut, ettei nykyajan lapset oikein edes tiedä mitä paperinuket ovat. Minusta se on vähän surullista, koska itse leikin niillä mielelläni lapsena. Ymmärrän kyllä, ettei lapset tänä päivänä osaa sellaisia edes kaivata kaiken tavarapaljouden joukosta. Ajat muuttuvat. Ajattelinkin kehystää tämän uuden aarteeni ja koristaa sillä pikkuprinsessamme huonetta. Sitten kun hän kasvaa hieman, niin voin kertoa hänelle omasta lapsuudestani ja lempileikeistäni.
Niina :)
Wau! Ihana löytö! Minä leikin lapsena paperinukeilla, vaikka niitä ei paljon ollutkaan. Serkkujeni kotiin tuli Apu-lehti, jossa oli paperinukkesivut ja niillä nukeilla leikitiin aina, kun heillä kävin.
VastaaPoistaSe on niin ihana tunne, kun näkee jotain tuttua lapsuudestaan. Minun oli heti pakko saada tämä nukke vaatteineen omaksi. Muistan vielä hyvin, että nuket olivat keittiökaapiston alalaatikossa, jossa äitini säilytti omia vanhoja juttujaan. Siinä ääressä sitten istuimme ja leikimme siskoni kanssa :)
PoistaIhania täytyykin lähteä tutkailemaan isoisoäitini vanhoja paperinukkeja :)
VastaaPoistaEikö vain! Ja upeaa, että sinulla on niin vanhoja nukkeja vielä tallessa. Jos viitsit, niin voisitko laittaa kuvan minulle niistä? Olisi kiva nähdä :)
PoistaKuvia en osaa laittaa mutta hyvin samanlaisia kuin kuvan prinsessa
Poista