Siirry pääsisältöön

Kahvila Rengin Tupa ja eläinpiha avaa ovensa teille!



Mä olen niin ollut innoissani viime päivät, kun olen suunnitellut tulevaa ja saanut hääräillä tuossa meidän aittakahvilassa. Olen sisustanut, korjannut, maalannut hyllyä ja vaikka mitä muuta. Tuo on paikka, mihin saan purkaa mun yltiöromanttista ja tyttömäistä puoltani. Asioita, joita en meidän kodin puolelle toisi, mutta mikä sopii täydellisesti 1700-luvun aittaan ja sen hirsiseiniin.

Tulevana lauantaina 11.2 pidämme popup-kahvilaa Rengin Tuvassa ja sinne on siis kaikki tervetulleita klo.12-15! Ohjelmassa on myös talutusratsastusta ja keppihevosrataa ym. Eli lapset autoon ja suunta tänne meille. Myös hyviä tarjouksia ratsastustunneista ja kesän leireistä on luvassa tuolloin. Ja jos ei viikonloppuna pääse, niin viimeistään ensi kesänä kannattaa tulla poikkeamaan. Aiomme pitää nimittäin kesäkahvilaa tulevana kesänä. Ja siinä samalla kun herkuttelette maistuvilla kotileivonnaisilla, niin pääsette tutustumaan meidän hurmaaviin eläimiimme myös. Kesällä meillä asukasluku vain lisääntyy. Varsinaista kotieläinpihaa pääsymaksuineen emme pidä, vaan kahvilan ja tallin asiakkaat saavat vapaasti viettää aikaansa eläinpihassamme tallin ja kahvilan aukioloaikoina. Eikös vain kuulosta kivalta? Itse olen aivan innoissani uusista tuulista.




Pakkanen paukkuu, mutta jonkin verran lohduttaa tuo ihana aurinko. Kyllähän tämä vesiralli tallilla on hieman uuvuttavaa ja sen tietää jokainen tallinpitäjä. Jotenkin sitä aina tästäkin vaiheesta selviää, vaikka kieltämättä juuri tämä vuodenaika koetteleekin hermoja. Kai sitä pitää olla hieman hullukin, kun hankkii itselleen aina haasteita. Helppo elämä ei ole minun tavoitteeni selvästikään.

Nyt tallilla on taas mukavan vilkasta. Ihmiset heräävät harrastuksiin ihan uudella innolla heti vuodenvaihteen jälkeen. Meillä on kurssit täydessä käynnissä sekä normaalit tunnitkin melko täynnä. On ihanaa nähdä joka päivä ihmisiä, sekä vanhoja tuttuja että aivan uusia kasvoja. Hevoset tekevät ihmisistä onnellisia ja hyväntuulisia, mikä tekee tästä työstä niin palkitsevaa.

Myöhäisillan vedenjuottokeikka tuli heitettyä ja Vesku tuli ensimmäisenä paikalle. Kyllä nämä päivät tahtoo venyä myöhälle, kun tallilla tulee käytyä viimeisen kerran vielä kymmenen jälkeen. Mutta aina siitä reissusta tulee hyvä mieli.




Niina






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla