Siirry pääsisältöön

Kohti unelmia



Heippa taas pitkästä aikaa!

Aikaa onkin vierähtänyt viime postauksesta ja paljon päiviteltävää siis löytyy. Ens hätään kerron vähän viimeisimpiä uutisia, jotka ovatkin pääasiallisesti syypäänä viimeaikojen kiireisiin, jonka vuoksi tietokoneella vietetty aika on kulunut lähinnä erinäisten tukiasioiden ja lakipykälien parissa. Jotkut varmasti tietävätkin, että minä olen yksi niistä hevosiin hurahtaneista. Viimevuosina hevosten kanssa touhuilu on ollut ikäväkseni melko vähäistä, koska en ole täältä päin löytänyt sellaista sopivaa harrastuspaikkaa itselleni, joka olisi ollut tarpeeksi lähellä, kun omaa hevosta ei ole enää pitkään aikaan ollut. Opiskelin jokunen vuosi sitten hevostenhoitajaksi oppisopimuksella ja niin mukavaa aikaa kuin se työpaikkani tallilla olikin, niin haaveilin kuitenkin aina siitä omasta yrityksestä. Haaveilu jatkuu edelleen, mutta vähän lähemmäksi sitä olen jo selvästi matkalla. Meille ollaan ruvettu nimittäin rakentamaan pientä tallia, jonne tulee paikat ensin kolmelle hevoselle. Omaan käyttöön olen hankkimassa yhtä ratsua ja jäljelle jäävät paikat olisivat vapaana täysihoitohevosille. Entiseen konehalliin tulee pieni maneesi, kunhan saadaan ratkaistuksi, mikä valitaan pohjamateriaaliksi. Myöhemmin olemme suunnitelleet rakentavamme konehallin päädyssä sijaitsevaan vanhaan lampolaan, nykyaikaisen pihattotallin muutamalle hevoselle. Eli hevoset saavat täyttää taas pääni ihan vapaasti. Olen niin kaivannutkin niitä elämääni.

Vietimme tämän viikon poikien kanssa sukulaisia ja ystäviä tapaillen. Oli ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Kotiin oli kuitenkin kiva tulla taas, koska meillä on niin kovasti täällä tekemistä tämän talliprojektin kanssa ja viikossa ehti tulla kova ikävä jo tuota miestäkin.

Järvenpäässä vietin laatuaikaa rakkaan siskoni kanssa. Söimme hyvin ja nautimme kesäsäästä. Hevostallillakin kävimme ja siellä ihastuin kovasti erääseen valkoiseen hevoseen. Paljon porkkanan tuoksuisia terveisiä hänelle täältä meidän kulmilta ja toivottavasti näemme vielä :)

Kävimme tutustumassa Järvenpäässä Sibeliuksen kotitaloon, Ainolaan yhtenä aurinkoisena päivänä. Ihana paikka!
Sieltä tämä kuvakin on.

 
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja syökää paljon mansikoita :)
Terv. Niina
 
 
 
 
 
 

Kommentit

  1. Mahtavaa, unelmointi kannattaa - onnea talliprojektiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Unelmointi on ihanaa ja vielä ihanampaa on päästä toteuttamaan niitä.

      Poista
  2. Omia unelmia pitää mennä kohti. Tsemppiä papereiden täyttöön ja kyllä se kaikki onnistuu.Ainolassa on tullut käytyä joskus lukion jälkeen. Eli kauan aikaa sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Kerranhan tässä vain eletään :) Kiitos kannustuksesta. Sitä varmasti tarvitaan näiden eri pykälien kanssa.

      Ainolassa näyttää varmaan aika samalta tänäkin päivänä. Oli hauskaa päästä kurkistamaan suuren taiteilijan kotiin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…