Siirry pääsisältöön

Kohti unelmia



Heippa taas pitkästä aikaa!

Aikaa onkin vierähtänyt viime postauksesta ja paljon päiviteltävää siis löytyy. Ens hätään kerron vähän viimeisimpiä uutisia, jotka ovatkin pääasiallisesti syypäänä viimeaikojen kiireisiin, jonka vuoksi tietokoneella vietetty aika on kulunut lähinnä erinäisten tukiasioiden ja lakipykälien parissa. Jotkut varmasti tietävätkin, että minä olen yksi niistä hevosiin hurahtaneista. Viimevuosina hevosten kanssa touhuilu on ollut ikäväkseni melko vähäistä, koska en ole täältä päin löytänyt sellaista sopivaa harrastuspaikkaa itselleni, joka olisi ollut tarpeeksi lähellä, kun omaa hevosta ei ole enää pitkään aikaan ollut. Opiskelin jokunen vuosi sitten hevostenhoitajaksi oppisopimuksella ja niin mukavaa aikaa kuin se työpaikkani tallilla olikin, niin haaveilin kuitenkin aina siitä omasta yrityksestä. Haaveilu jatkuu edelleen, mutta vähän lähemmäksi sitä olen jo selvästi matkalla. Meille ollaan ruvettu nimittäin rakentamaan pientä tallia, jonne tulee paikat ensin kolmelle hevoselle. Omaan käyttöön olen hankkimassa yhtä ratsua ja jäljelle jäävät paikat olisivat vapaana täysihoitohevosille. Entiseen konehalliin tulee pieni maneesi, kunhan saadaan ratkaistuksi, mikä valitaan pohjamateriaaliksi. Myöhemmin olemme suunnitelleet rakentavamme konehallin päädyssä sijaitsevaan vanhaan lampolaan, nykyaikaisen pihattotallin muutamalle hevoselle. Eli hevoset saavat täyttää taas pääni ihan vapaasti. Olen niin kaivannutkin niitä elämääni.

Vietimme tämän viikon poikien kanssa sukulaisia ja ystäviä tapaillen. Oli ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Kotiin oli kuitenkin kiva tulla taas, koska meillä on niin kovasti täällä tekemistä tämän talliprojektin kanssa ja viikossa ehti tulla kova ikävä jo tuota miestäkin.

Järvenpäässä vietin laatuaikaa rakkaan siskoni kanssa. Söimme hyvin ja nautimme kesäsäästä. Hevostallillakin kävimme ja siellä ihastuin kovasti erääseen valkoiseen hevoseen. Paljon porkkanan tuoksuisia terveisiä hänelle täältä meidän kulmilta ja toivottavasti näemme vielä :)

Kävimme tutustumassa Järvenpäässä Sibeliuksen kotitaloon, Ainolaan yhtenä aurinkoisena päivänä. Ihana paikka!
Sieltä tämä kuvakin on.

 
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja syökää paljon mansikoita :)
Terv. Niina
 
 
 
 
 
 

Kommentit

  1. Mahtavaa, unelmointi kannattaa - onnea talliprojektiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Unelmointi on ihanaa ja vielä ihanampaa on päästä toteuttamaan niitä.

      Poista
  2. Omia unelmia pitää mennä kohti. Tsemppiä papereiden täyttöön ja kyllä se kaikki onnistuu.Ainolassa on tullut käytyä joskus lukion jälkeen. Eli kauan aikaa sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Kerranhan tässä vain eletään :) Kiitos kannustuksesta. Sitä varmasti tarvitaan näiden eri pykälien kanssa.

      Ainolassa näyttää varmaan aika samalta tänäkin päivänä. Oli hauskaa päästä kurkistamaan suuren taiteilijan kotiin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…