Siirry pääsisältöön

Omalla tallilla



Moi!

Täällä on ollut sellainen vilske viime viikkoina, ettei oikein itsekään ole meinannut perässä pysyä. Porukkaa on ollut tuvan täydeltä, toinen toistaan ahkerampaa auttajaa. Talli saatin kuin saatiinkin valmiiksi ennen asukkaiden sinne muuttoa. Toki tekemistä riittää vielä vaikka kuinka paljon.

 Hevoset ovat kotiutuneet mukavasti ja ystävystyneetkin jo toisiinsa. Rauhassa tutustutaan toisiimme  ja opetellaan tätä uudenlaista arkea. Pakko myöntää, että onhan tää aika upeeta! Siis ihan uskomatonta, että meillä on nyt oma talli kotona. Aamulla herään aikaisin antamaan hevosille aamuheinät, sitten syömme L:n kanssa aamupuurot toisten vielä jatkaessa unia ja teemme normaalit aamutoimet, jonka jälkeen hevoset saavat väkirehut ennen ulospääsyä. Eteisessä on kasa loimia ja ratsastusvaatteita. Ah, niin kodikasta.

Tällä hetkellä tallissa on karsinat kahdelle hevoselle ja kolmas tehdään vielä jossain vaiheessa. Pihaton rakennus on aloitettu ja siitä tulee kooltaan 100m2, josta pääsevät hevoset vapaasti kulkemaan tarhaan ja sisälle omaan tahtiin. Aikomuksena olisi siis tarjota jokunen pihattopaikka vuokrallekin. Kenttää olemme ruvenneet suunnittelemaan myös jo kovaa kyytiä.









 
 
Ja sitten. Minä pääsen toteuttamaan sen haaveeni ratsastella tätä ihanaa koivukujaa pitkin illan hämärtyessä. En tosiaankaan voinut kuvitella, että se näin pian voisi toteutua. Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
 

Kommentit

  1. Varakkaan miehen olet löytänyt. Ei sulla itse tohon hommaan varaa ole. mukavahan se olisi tollaseen kartanoon vieraana muuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että moni haluaisi varmasti olla täällä minun tilallani. Minä olen iloinen, että löysin itselleni maailman parhaimman miehen, jonka suurin rikkaus on se rakkauden määrä, jota hänen sydämensä on täynnä :) Hevoset ovat kuuluneet aina minun elämääni välillä omina ja välillä vieraiden muodossa. Sillä, onko minulla varaa siihen, niin ei onneksi ole sinun murheesi. Hyvää kesän jatkoa ja toivotaan että heinäkuussa nähdään myös vähän lämpimämpiäkin päiviä, vaikka hepat varmaan nauttivatkin näistä säistä enemmän :)

      Poista
    2. Sun pitää kysyä isäntäparilta, olisko piian/rengin paikkaa avoinna! (Uskoakseni heillä ei ole vielä henkilökuntaa apuna hoitamassa kartanoa). Majoituskin varmaan löytyisi kartanon viereisestä aitasta! Apu varmaan tulisi tarpeeseen, koska tuolla kartanolla varmasti riittää hommia, vaikka muille jakaa! Pääsisit asumaan "vieraana" tollaseen (helppohoitoiseen) kartanoon...


      Poista
  2. Ei tässä ole isännän varallisuudella mitään asia yhteyttä vaan kiitokset menevät tallien rakentajalle eli Niinan isälle, jota olen parhaani mukaan auttanut. t: Niinan ihan tavis mies :)

    VastaaPoista
  3. No olipas aika "kivasti" muotoiltu tuo anonyymin kommentti...
    Ikäänkuin ihmisen varallisuus olisi bloggaamisessa se pääasia :D
    Ihania kuvia, ihanaa että unelmat ovat toteutettavissa!
    Hevostenpito on aika kovaakin hommaa, mutta kun on sydämmen asialla, sillä ei ole juurikaan merkitystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se totta, että hevosten pito maksaa, kuten kaikki tässä elämässä. Ajattelen asian niin, että toinen tuhlaa rahansa tuppereihin ja kalliisiin laukkuihin tai kenkiin. Minä osta sen sijaan niillä rahoilla mielummin heinää, kauraa ja turvetta :D Hevoset ovat rakas harrastus, joka ottaa, mutta antaa myös paljon.

      Poista
    2. Ja kiitos Koo sinulle kauniista sanoistasi :)

      Poista
    3. Mä nyt en vaan ymmärrä, miten joku tulee anonyymina kommentoimaan jotain täysin asiatonta...
      Jos ei ole pokkaa esiintyä omalla henkilöllisyydellään, kun kaataa kylmää vettä itselleen tuntemattoman ihmisen niskaan, niin olisi hiljaa.
      Kaikki meistä pistää rahansa juuri siihen mihin haluaa.
      Joku tykkää matkustella, toinen pitää hevosia ja kolmas ostelee designlaukkuja.
      Mitä se on keneltäkään pois, en ymmärrä :)

      Poista
  4. Kateuden kellot kalkattelevat jossain ja kovaa. Mitäs noista. Olen edelleen iloinen puolestasi, onnea unelmien toteutumisen johdosta :)

    VastaaPoista
  5. Ihania uutisia, olipa kiva kuulla! Niin ne unelmat toteutuu! Ja miten kauniita hevosia! Olen tosi, tosi iloinen puolestasi. Vaikka siinä on paljon työtä, niin onhan se ihan eri juttu kun saa pitää hevoset kotona.

    Ja tosiaan, jos joku haluaa päästä kartanon maille asumaan ja hevosia hoitamaan, mutta sopivaa miestä ei tule vastaan, niin aina voi lähteä "piikomaan", niin kuin vaikkapa allekirjoittanut :D. Tai ehkä mä nykyään hoidan jo pehtoorin virkaa, kun pyörittelen tätä tilaa nytkin taas ihan yksikseni... Joten jos käyttää energiansa omien unelmiensa toteuttamiseen sen sijaan, että kadehtisi muita, niin aika uskomattomatkin unelmat voivat toteutua. Olen itsekin siitä hyvä esimerkki.

    Joten uskaltakaa unelmoida kaikki anonyymit ja muut. Ja olkaa iloisia niiden puolesta, joiden unelmat toteutuvat - sehän tarkoittaa sitä, että unelmien toteutuminen on mahdollista. Myös teille.

    VastaaPoista
  6. Kateelliset kellot....todentotta. Kuka tätäkin blogia lukee, näkee varmasti että niinalla on kädet täynnä työtä eikä unelmat ole tosiaan ilmaiseksi tulleet. Inhottaa tuollaiset ilkeät naamattomat jotka tulee kirjoittelemaan inhottavuuksia eikä osaa katsoa nenäänsä pitemmälle. Ja kartanon isännllä on käynyt onni kun on noin ihanan naisen itselleen saanut! Rikkauksia on monia. Vähin niistä on rahallinen rikkaus.
    V.O

    VastaaPoista
  7. Omin silmin olen todennut että vakka on kantensa valinnut, on niin isäntä kuin emäntäkin touhukasta sorttia molemmat niin kuin täytyy isossa talossa ollakin. On hienoa että he molemmat arvostavat menneiden sukupolvien työtä ja niitä aarteita joita talosta löytyy. Kaikkea hyvää koko perheelle.

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia kaikille kannustavista sanoistanne. Ihania ihmisiä on ympärilläni <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…