Siirry pääsisältöön

Omalla tallilla



Moi!

Täällä on ollut sellainen vilske viime viikkoina, ettei oikein itsekään ole meinannut perässä pysyä. Porukkaa on ollut tuvan täydeltä, toinen toistaan ahkerampaa auttajaa. Talli saatin kuin saatiinkin valmiiksi ennen asukkaiden sinne muuttoa. Toki tekemistä riittää vielä vaikka kuinka paljon.

 Hevoset ovat kotiutuneet mukavasti ja ystävystyneetkin jo toisiinsa. Rauhassa tutustutaan toisiimme  ja opetellaan tätä uudenlaista arkea. Pakko myöntää, että onhan tää aika upeeta! Siis ihan uskomatonta, että meillä on nyt oma talli kotona. Aamulla herään aikaisin antamaan hevosille aamuheinät, sitten syömme L:n kanssa aamupuurot toisten vielä jatkaessa unia ja teemme normaalit aamutoimet, jonka jälkeen hevoset saavat väkirehut ennen ulospääsyä. Eteisessä on kasa loimia ja ratsastusvaatteita. Ah, niin kodikasta.

Tällä hetkellä tallissa on karsinat kahdelle hevoselle ja kolmas tehdään vielä jossain vaiheessa. Pihaton rakennus on aloitettu ja siitä tulee kooltaan 100m2, josta pääsevät hevoset vapaasti kulkemaan tarhaan ja sisälle omaan tahtiin. Aikomuksena olisi siis tarjota jokunen pihattopaikka vuokrallekin. Kenttää olemme ruvenneet suunnittelemaan myös jo kovaa kyytiä.









 
 
Ja sitten. Minä pääsen toteuttamaan sen haaveeni ratsastella tätä ihanaa koivukujaa pitkin illan hämärtyessä. En tosiaankaan voinut kuvitella, että se näin pian voisi toteutua. Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
 

Kommentit

  1. Varakkaan miehen olet löytänyt. Ei sulla itse tohon hommaan varaa ole. mukavahan se olisi tollaseen kartanoon vieraana muuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että moni haluaisi varmasti olla täällä minun tilallani. Minä olen iloinen, että löysin itselleni maailman parhaimman miehen, jonka suurin rikkaus on se rakkauden määrä, jota hänen sydämensä on täynnä :) Hevoset ovat kuuluneet aina minun elämääni välillä omina ja välillä vieraiden muodossa. Sillä, onko minulla varaa siihen, niin ei onneksi ole sinun murheesi. Hyvää kesän jatkoa ja toivotaan että heinäkuussa nähdään myös vähän lämpimämpiäkin päiviä, vaikka hepat varmaan nauttivatkin näistä säistä enemmän :)

      Poista
    2. Sun pitää kysyä isäntäparilta, olisko piian/rengin paikkaa avoinna! (Uskoakseni heillä ei ole vielä henkilökuntaa apuna hoitamassa kartanoa). Majoituskin varmaan löytyisi kartanon viereisestä aitasta! Apu varmaan tulisi tarpeeseen, koska tuolla kartanolla varmasti riittää hommia, vaikka muille jakaa! Pääsisit asumaan "vieraana" tollaseen (helppohoitoiseen) kartanoon...


      Poista
  2. Ei tässä ole isännän varallisuudella mitään asia yhteyttä vaan kiitokset menevät tallien rakentajalle eli Niinan isälle, jota olen parhaani mukaan auttanut. t: Niinan ihan tavis mies :)

    VastaaPoista
  3. No olipas aika "kivasti" muotoiltu tuo anonyymin kommentti...
    Ikäänkuin ihmisen varallisuus olisi bloggaamisessa se pääasia :D
    Ihania kuvia, ihanaa että unelmat ovat toteutettavissa!
    Hevostenpito on aika kovaakin hommaa, mutta kun on sydämmen asialla, sillä ei ole juurikaan merkitystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se totta, että hevosten pito maksaa, kuten kaikki tässä elämässä. Ajattelen asian niin, että toinen tuhlaa rahansa tuppereihin ja kalliisiin laukkuihin tai kenkiin. Minä osta sen sijaan niillä rahoilla mielummin heinää, kauraa ja turvetta :D Hevoset ovat rakas harrastus, joka ottaa, mutta antaa myös paljon.

      Poista
    2. Ja kiitos Koo sinulle kauniista sanoistasi :)

      Poista
    3. Mä nyt en vaan ymmärrä, miten joku tulee anonyymina kommentoimaan jotain täysin asiatonta...
      Jos ei ole pokkaa esiintyä omalla henkilöllisyydellään, kun kaataa kylmää vettä itselleen tuntemattoman ihmisen niskaan, niin olisi hiljaa.
      Kaikki meistä pistää rahansa juuri siihen mihin haluaa.
      Joku tykkää matkustella, toinen pitää hevosia ja kolmas ostelee designlaukkuja.
      Mitä se on keneltäkään pois, en ymmärrä :)

      Poista
  4. Kateuden kellot kalkattelevat jossain ja kovaa. Mitäs noista. Olen edelleen iloinen puolestasi, onnea unelmien toteutumisen johdosta :)

    VastaaPoista
  5. Ihania uutisia, olipa kiva kuulla! Niin ne unelmat toteutuu! Ja miten kauniita hevosia! Olen tosi, tosi iloinen puolestasi. Vaikka siinä on paljon työtä, niin onhan se ihan eri juttu kun saa pitää hevoset kotona.

    Ja tosiaan, jos joku haluaa päästä kartanon maille asumaan ja hevosia hoitamaan, mutta sopivaa miestä ei tule vastaan, niin aina voi lähteä "piikomaan", niin kuin vaikkapa allekirjoittanut :D. Tai ehkä mä nykyään hoidan jo pehtoorin virkaa, kun pyörittelen tätä tilaa nytkin taas ihan yksikseni... Joten jos käyttää energiansa omien unelmiensa toteuttamiseen sen sijaan, että kadehtisi muita, niin aika uskomattomatkin unelmat voivat toteutua. Olen itsekin siitä hyvä esimerkki.

    Joten uskaltakaa unelmoida kaikki anonyymit ja muut. Ja olkaa iloisia niiden puolesta, joiden unelmat toteutuvat - sehän tarkoittaa sitä, että unelmien toteutuminen on mahdollista. Myös teille.

    VastaaPoista
  6. Kateelliset kellot....todentotta. Kuka tätäkin blogia lukee, näkee varmasti että niinalla on kädet täynnä työtä eikä unelmat ole tosiaan ilmaiseksi tulleet. Inhottaa tuollaiset ilkeät naamattomat jotka tulee kirjoittelemaan inhottavuuksia eikä osaa katsoa nenäänsä pitemmälle. Ja kartanon isännllä on käynyt onni kun on noin ihanan naisen itselleen saanut! Rikkauksia on monia. Vähin niistä on rahallinen rikkaus.
    V.O

    VastaaPoista
  7. Omin silmin olen todennut että vakka on kantensa valinnut, on niin isäntä kuin emäntäkin touhukasta sorttia molemmat niin kuin täytyy isossa talossa ollakin. On hienoa että he molemmat arvostavat menneiden sukupolvien työtä ja niitä aarteita joita talosta löytyy. Kaikkea hyvää koko perheelle.

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia kaikille kannustavista sanoistanne. Ihania ihmisiä on ympärilläni <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla