Siirry pääsisältöön

Hirsikamarissa

 
 
 
Yläkerran toinen vierashuone on hirsiseinäinen kamari, jonka olemme kunnostaneet mieheni kanssa yhdessä. Kaunista hirsiseinää ei olekaan muualla talossa näkyvissä, jonka vuoksi revimme pinkopahvit kokonaan pois. Huoneella on kokoa mukavat 24m2. Sisustaminen on vielä vähän vaiheessa. Joitakin ideoita on jo mielessä, jotka sitten odottavat toteutusta. Haluaisin ehdottomasti tähän huoneeseen jonkun vanhoista  talonpoikaisista sivustavedettävistä sängyistä, joita meillä on useampikin olemassa.
 
 
 
Tähän huoneeseen tullessa tulee tunne, kuin hyppäisi suoraan eri vuosisadalle. Se on hauskaa ja siksi aiommekin pitää sisustuksen vanhanaikaisena.
 
 
Punainen täkänä seinällä on talon vanhaa perua. Ikää ei valitettavasti tiedetä. Kulmasohva ja sohvapöytä ovat mieheni isovanhempien tilalta Jalasjärveltä. Niihin liittyy monia mukavia lapsuusmuistoja mumman ja paapan luona. Sohvan sisälle oli muunmuassa hyvä piiloutua muilta serkuilta.

 
 
Seinällä oleva taulu kuvaa näkymää Kurikanahteeseen tulvan aikaan, kirkon pihamaalta katsottuna v.1905. Takana vasemmalla näkyy meidän talo, joka on silloin ollut punainen.
 
 
Ryijy ja kaunis vanha jugendilainen tuoli ovat talon omia. Myöskään ryijyn iästä ei ole muuta tietoa, kuin että se on vanha.
 
Huoneen toisella puolella komeilee kookas talonpoikaislipasto. Tämäkin on talon vanhaa kalustoa. Sen päällä on vanhoja Arabian astioita sekä tarjoilulusikoita.
 
 
Näitä erilaisia tarjoilulusikoita löytyykin runsaasti ullakon kätköistä ja olenkin ajatellut puhdistaa ne ja tutkia niitä vähän tarkemmin joku päivä.
 
 
-Niina
 
 

Kommentit

  1. Tuo taulu on vallan mainio.
    Päivänä eräänä, lokakuun alussa, menin tuota kyseistä tietä teidän ohitsenne.
    Nimenomaan ohitsenne, kunnes huomasin sanoa kuskille, että missäs se talo onkaa, joten nokka kohti kirkkoa uudelleen ja palasimme katsomaan.
    Ihanan näköinen on kotitalonne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Suuret puut suojaavat kyllä aika hyvin pihapiiriä :)

      Poista
  2. Hei,
    meillekin tuli perintönä kaksi tuollaista erikoisen muotoista tarjoilulusikkaa, jotka näkyvät toiseksi alimmaisessa kuvassa. Osaatko sanoa mitä niillä on aikanaan tarjoiltu?
    Anneli

    VastaaPoista
  3. Kyllä, sokerilusikoita taitavat olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienempi ehkä, mutta entä tuo isompi. Narraako kuva minua:) Meidän perintölusikkamme on suurempi kuin sokerilusikka, ehkä noin kämmenen kokoinen laakea ja matalareunainen. Se ei sovi kakkuottimeksikaan reunojen vuoksi. Olen miettinyt olisiko niillä tarjoiltu kiisseliä. Joku on ehdottanut joskus niitä hillolusikaksi, mutta eivät sovi mielestäni oikein siihenkään tarkoitukseen. Mielenkiintoinen probleema:) Anneli

      Poista
    2. Olet oikeassa, että alempi on huomattavasti suurempi. Kävin katsomassa sitä tarkemmin. Yritin etsiä myös netistä vastaavanlaista, jolloin päädyin siihen epäilykseen, että kyseessä on perunalusikka. Jossakin sanottiin, että sillä on voitu tosiaan tarjoilla myös hilloa.

      Poista
    3. Perunalusikka:) Olipa yllättävä, en olisi itse ajatellut moista. Kiitos kun näit vaivaa asian suhteen. Anneli

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla