Siirry pääsisältöön

Ruokasalin kaunis pöytäliina



Aurinko on niin ihanasti paistanut jo useampana päivänä peräkkäin. Kevät on virallisesti sitten tullut, vaikka se on tuonut kyllä tulleessaan myös lumen. Pihatöitä on siis turha vielä aloittaa.

Vaikka maa on juuri nyt puhtaanvalkean lumen peittämä, ei se minua ole ainakaan surettanut. Ruokasaliin paistaa ihanasti aurinko keskipäivällä ja tulppaanit maljakossa tuovat kevääntunnun huoneeseen. Löysin jokin aika sitten kauniin kirjaillun pöytäliinan talosta ja levitin sen ruokasalin pöytää koristamaan. Selvisi, että liinan oli tehnyt mieheni isotäti joskus kauan sitten. Sillä on siis tunnearvoa myös ja kaunishan se on kuin mikä.



 
 

Ruokasalin yhdellä seinällä on uusi tapetti, joka on siihen laitettu viimeisimmän remontin aikana. Muuten huoneeseen ei ole vielä koskettu. Uudet verhotangot pitäisi ainakin laittaa ja sitten miettiä mitä muiden seinien kanssa tekisi. Minä niin kovasti tykkään juuri tuosta vanhasta tapetista, mutta kyllähän seinät tulisi olla yhdennäköiset. No, kaikki aikanaan.
 

 
Tämä kaunis antiikkihylly on talon vanhaa perua ja siihen liittyy myös pieni tarina. Mieheni mumma kertoi minulle, että hänen ollessaan pieni tyttö oli heille lapsille annettu pieniä kotitöitä, josta kunkin tuli huolehtia. Mumman yksi tehtävistä oli ollut tämän hyllyn pölyjen pyyhkiminen säännöllisesti. Hän kertoi muistavansa elävästi, kuinka etenkin ylimmän hyllyn reunassa olevat pinnat ja niiden välit tuottivat tuskaa.
 
 
Schwartswaldilainen seinäkello sai päälleen uuden kotkan paikallisesta kelloliikkeestä. Vanha lintu oli siitä johonkin hukkunut. Kello on toimiva ja soi kauniisti, kun sen vain joku muistaa veivata käyntiin.
 
 
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :) Kevätaurinko tuo ihanasti valoa huoneeseen!

      Poista
  2. On kyllä tosi kaunis merkattu liina.
    Äitini löysi hiljakkoin saman tyylisen kirppikseltä.
    Olenkin antanut hänelle tehtävän pitää silmänsä auki ja ostaa myös minulle sellaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaita kirpparilöytöjä :) Itse en ole törmännyt kirppiksellä näihin, mutta varmasti niitä on saatavilla, kun vaan pitää silmät auki. Toivotaan siis, että sinuakin onnistaa!

      Poista
  3. Ihana liina ja upea lamppu pöydän yläpuolella! Blogissani arvonta, käypä kurkkaamassa http://vihervaarantalo.blogspot.fi/2014/03/helppoa-kaunista-paketointia.html

    VastaaPoista
  4. IHana tarina mummilla. Jännä miten jotkut pienetkin asiat jäävät hyvinä muistoina mieleen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla