Siirry pääsisältöön

Kesäyönä ei nukuta




Sateen jälkeen ilma on raikas ja kostea. Tuoksu on päätä huimaavan ihana, kun kävelen pihamaalla yksikseni. Olisi jo aika käydä nukkumaan, mutta vielä ei väsytä. Minulla ei ole seuraavana päivänä mitään menoja. Päivä kuluu lasten kanssa kotona touhuillessa, eikä kelloa tarvitse katsoa, kuin tietääkseen milloin on ruokailun tai päiväunien aika. Melko mukavaa.
 
 
Tunnen usein olevani etuoikeutettu, kun olen saanut näin ihanan perheen ja kodin. Mietin välillä, olenko ansainnut tällaista onnea ja iloa. Olenko ollut itse tarpeeksi hyvä. Välillä pelkäänkin, jospa tämä kaikki riistetäänkin minulta. Onko tämä liian hyvää ollakseen totta? Sitten tulee onneksi taas päiviä, jolloin mikään ei suju. Kaikki menee pieleen ja on vaikea muistaa, että hetki sitten koin eläväni kuin unessa. Hyvä niin. Elämän ei pidäkään olla kokoajan täydellistä tai epätäydellistä.
 

 
En osannut haaveilla koskaan asuvani maatilalla isossa talossa, lasten ja hevosten ympäröimänä, saati sitten historiallisessa kartanossa. Ajatus olisi varmasti pelottanutkin minua joitain vuosia sitten. Minulle on ollut aina tärkeintä se, että ollaan onnellisia. Millään muulla ei ole väliä. Onnellisuuden tavoittelu on järkevämpää kuin materian. Minut tekee onnelliseksi arkiset pienet asiat ja ihan normaali perhe-elämä. Lapset ja heidän hyvinvointi on ykkösasia, mistä ei saisi koskaan tinkiä. Ja tietenkin oma hyvinvointi myös. Sehän on suoraan vaikutuksessa muihin perheenjäseniin. Siksi pyrin huolehtimaan itsestänikin mahdollisimman hyvin.
 

 
Hevoset ovat päässeet laitumelle ja pihassa on nyt hiljaisempaa. Tarhojen aitoja korjaillaan kesän aikana ja siivoillaan muutenkin paikkoja. Joka puolella olisi tekemistä, mutta stressiä ei kannata ottaa. Syksyyn on vielä onneksi aikaa.
 

 
Kesäkuussa meillä vierailee sukulaisia kovasti sukujuhlien merkeissä ja muutenkin. On kivaa, kun porukkaa tulee taas tänne. Osaa porukasta ei olla nähtykään vuoteen, joten tätä on odotettu kovasti.
 

 
Räpsäisin yhtenä päivänä kuvan puutarhan mattotelineestä, jonka päällä roikkuu ikivanha köysi. Kuvassa on niin ihana tunnelma, joten laitoin senkin vielä mukaan :)
 
 
Mukavaa kesänalkua kaikille!
 
Terveisin.  Niina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…