Siirry pääsisältöön

Piikojen kamarissa



Piikojen kamareissa on ollut kesän mittaan yövieraitakin jo. Meidän isommat lapset nukkuivat alkukesästä suuremmassa huoneessa useammankin yön peräkkäin. Ihan tuli oma lapsuus mieleen ja se tunne mikä oli aitassa nukutun yön jälkeen. Ja ne lapsuuden kesät muutenkin. Ne olivat niin kivoja. Toivon, että omatkin lapset saavat samankaltaisia mukavia muistoja kesistään, mistä sitten ammentaa vuosien varrella.

Tässä pienemmässä huoneessa on makuupaikka kahdelle. Saimme naapurista kivat vanhat sängyt, jotka sopivat tänne todella mukavasti. Alakerrassa olevasta rengin tuvasta kannoimme pöydän huoneeseen myös.
 
 
 
 
Eilisilta meni tarhojen lauta-aitaa rakennellessa. Piti ruuvailla vain pari puuttuvaa lautaa nopeasti kiinni, mutta innostuin korjailemaan sitä vähän enemmän ja aikaa hujahtikin hommassa kolme tuntia. Nyt tarha on sitten maalia vaille valmis. Pakko myöntää, että minusta siitä tuli aika hyvä, vaikka yksi tolppa onkin kuulemma vinossa. Se tekee siitä vain elävämmän näköisen, sanon minä.
 
Hevosten laidun alkaa olla taas kaluttu ja olisi aika ruveta purkamaan vanha laidun pois tehdäkseen taas uusi tilalle toiseen paikkaan. Kokoajan on kyllä jotain tekemistä jossain, mutta iltaisin olo on vaan niin tyytyväinen, tuollaisten hommien jälkeen, etten vaihtaisi tätä mihinkään. Ja kaiken lisäksi nyt on kesä. Kesällä mikään ulkotyö ei tunnu työltä, jos vaan keli on siedettävä. Toivotaan, että sellaisena nämä nyt jatkuvatkin kun on taas alkuun päästy.
 
 
Niina
 
 
 

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos. Ehdin vielä itsekin nukkua siellä yhden yön elokuun puolella ja hyvin nukutti :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suosi suomalaista ja tue pienyrittäjiä. Haastan kaikki bloggaajat mukaan!

Hei! Tällä kertaa haluan kertoa teille mielipiteeni siitä, miten meidän tulisi mielestäni muistaa suosia kotimaisuutta ja etenkin pienyrittäjiämme. Näin joulun alla se on kovin ajankohtainen aihe, koska joulu on monien yritysten sesonkiaikaa ja pienille yrityksille erityisesti tärkeä aika tehdä rahaa. Olen itse syntynyt yrittäjäperheeseen, jonka vuoksi aihe on minulle siksi niin tärkeä ja läheinen. Olen muutenkin sitä mieltä, että meidän suomalaisten tulisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen ja tämä on yksi erittäin hyvä keino toteuttaa sitä. Tässä siis haaste myös bloggareille! <3 Napatkaa siitä ;) 1.Tee postaus pienyrityksestä, jonka tuotteita käytät tai jotka ovat sinulle mieluisia. 2.Tue pienyrittäjyyttä ostamalla mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita joulunaikaan ja kerro niistä blogissasi 3. Toteuta näistä toinen tai molemmat kohdat ja kerro siitä minulle kommenttialueella, niin tutustun mielelläni postaukseesi! Huom! Ei harrasteta haasteessa kaupallista yhteis...

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...