Siirry pääsisältöön

Kansallispuvun jäljillä sekä DIYilyä




Kerrassaan mukava viikonloppu takana. Sain siskoni tänne pitkästä aikaa. Kävimme hänen ja L:n kummitädin kanssaan lauantai-iltana Seinäjoella syömässä ravintola Juurella. Ihanaa ruokaa ja muutenkin mukava paikka. Voin suositella lämpimästi. Söimme siellä viiden ruokalajin menun ja kyllä tuli maha täyteen. Välillä on ihana käydä syömässä oikein hyvin ja ajan kanssa. Ihan luksusta tällaiselle kotiäidille. Sen jälkeen oli vielä Jenni Vartiaisen keikka Rytmikorjaamolla ja sekin aivan mahtava. Paikka oli tupaten täynnä, mikä tietenkin näin raskaana olevalle tuotti pientä stressiä, mutta onneksi väljempää tilaakin sitten löytyi vähän etäämmältä lavaa. Nyt on sisko taas hyvästelty ja lähetetty kotimatkalle. Onneksi näemme taas viimeistään jouluna seuraavan kerran.

Olen tässä viikonlopun aikana ruvennut tutkimaan kaapistamme löytynyttä kansallispukua. Lainasin kirjastosta kirjan nimeltä Kansallispukuja Suomesta( Leena-Liisa Lehikoinen ja Mervi Puhakka). Kirjasta löytyy kaikki myynnissä olevat suomenkielisten alueiden puvut. On erittäin mielenkiintoista huomata, miten erilaisia kansallispuvut loppujenlopuksi ovatkaan eri alueilla. Vaikutteita pukujen suunnitteluun on otettu tutkimalla ihmisten elämäntapaa, asuinympäristöä ja vaatteita eri alueilla. Näin ollaan saatu jokaiseen pukuun oma kansanomainen tyylinsä. Ensikertaa kansallispuvut esiteltiin v.1885 Venäjän keisariparille heidän vieraillessaan Suomen suurruhtinaskunnassa. Kansallispukumallit ovat näistä ajoista muuttuneet seuraavilla vuosikymmenillä enemmän aikakautensa mukaisiksi. Sadassa vuodessa on koottu kaikkiaan yli 400 erilaista kansallispukumallia.
Kuorot ja tanssiryhmät ovat yhtämittaisesti ahkerimmin käyttäneet pukuja(Lähde: Kansallispukuja Suomesta). Niistä minullekin ovat puvut kaikkein tutuimpia. Harvoin enää kansallispukuja näkee käytettävän esimerkiksi häissä tai vastaavissa juhlissa juhla-asuina. Sääli sinänsä, koska puvut ovat minusta kauniita.

Tätä meidän pukuamme ei kirjasta sitten löytynytkään, mutta googlen kuvahaulla sen lopulta bongasin. Syy siihen, ettei kirjassa vastaavaa ollut selvisi samalla. Kyseinen puku ei olekaan kansallispuku, vaikka näin maallikon silmällä siltä näyttääkin. Puku on Kuortaneen kuoropuku. Sitä on siis käytetty esiintymisasuna ja kansallispukujen tapaan. Vaikutteet puvun suunnitteluun ovat tulleet  Kuortaneella käytetyistä 1800-luvun juhlapuvuista. Kuoropuku on suunniteltu 1930-luvulla.

Olen askarrellut taas yhtä ja toista joulua varten. Led-valojen seuraksi asensin kankaalla päällystettyjä kertakäyttömukeja. Niistä tuli ihan hauskat. Idean löysin googlen kuvista. Erivärisillä kankailla saa halutessaan värikkäämmänkin tunnelman.

 
 
Nämä paperitähdet ovat ihania ja vieläpä yllättävän helppoja tehdä. Taitteluohje löytyy täältä
Paperina olen tässä tähdessä käyttänyt suhteellisen paksua hopeista lahjapaperia, jota löysin Halpa Hallista. Ainakin suuremmissa tähdissä tukevampi paperi on parempi työstää. Pienemmissä tähdissä olen käyttänyt myös vanhan kirjan sivuja. Niistäkin tulee kivoja.
 

 
Oikein kivaa alkavaa viikkoa kaikille!
 
 
 
Niina
 
 
 


Kommentit

  1. Haluaisin asua tuossa huoneessa missä on tuo rukki ja kaikkea muuta ihanaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokasali on lempihuoneitani. Asumiseen se on kyllä vähän turhan levoton, koska on todellinen läpikulkuhuone. Tämän huoneen jokaisella seinustalla on ovi :)

      Poista
  2. On harmi, että Suomessa ei enää käytetä kansallispukuja, täällä Norjassa niitä käytetään edelleen tosi aktiivisesti monenlaisissa juhlissa ja se ratkaisee kätevästi monenalaiset pukeutumisongelmat. Itsekin olen ensimmäistä kertaa elämässäni harkinnut kansallispuvun hankkimista - voisin nimittäin hyvin pitää täällä myös suomalaista pukua.

    Siellä näyttää ulkona olevan yhtä jouluista kuin täälläkin :).

    VastaaPoista
  3. Äidilläni oli aikoinaan Kuortaneen kansallispuku, vaikka hän ei sieltä päin olutkaan syntyisin. Tätini ompeli pukukankaan ja teki kansallispuvuksi. Myöhemmällä iällään äiti osti muinaispuvun, jonka minä perin äidin kuoltua. Sitä olen käyttänyt nimenomaan kuoroasuna ja muutamissa sukujuhlissa. Harmi, että kansallispukujen käyttö juhlatilaisuuksissa on vähentynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansallispuku on tänä päivänä aika arvokas hankinta teettää uutena. Vanhat puvut kannattaa säästää ja tarvittaessa korjauttaa. Ja vaikkei pukua käyttäisikään, niin onhan se kuitenkin pala historiaamme ja siinäkin mielessä tärkeä säilyttää.

      Poista
  4. Kivoja tähtijuttuja olet tehnyt.Itsekin usein niitä miettinyt,että voisi tehdä,mutta ei vaan saanut aikaan.Onnea tulevasta vauvasta!

    VastaaPoista
  5. Hei, tämä blogi tuli mieleeni, kun näin tämän (vinkkejä vintage-sisustuksen täydennykseen): http://theeditorspicks.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…