Siirry pääsisältöön

Vanhan rengin tarina, osa 4.




Kevät oli pitkällä, kun Renki matkalaukkuaan raahaten kulki niin kovin tuttua puista kirkkosiltaa pitkin, jonka alla kaunis Kyrönjoki solisi kuljettaen mukanaan jäälauttoja kohti rantaa. Joki oli tapansa mukaan tulvinut jälleen sen verran, että kengät olivat vaarassa kastua kylätien reunaa astellessa. Renki pysähtyi hetkeksi ja katsahti mäen päällä komeilevaa pohjalaistaloa, missä oli suurimman osan elämästään viettänyt. Olipa vain mukava nähdä se taas. Aivan kuin olisi jo hieman ikäväkin ollut sitä kaikkea elämää, mitä talo piti sisällään. Renki otti taas askelia eteenpäin ja mietiskeli viimeaikaisia tapahtumia. Hän oli kuitenkin aivan varma, että oli tehnyt oikean päätöksen tullessaan takaisin kotikulmilleen ja jättäessään selvittämättä sen salaperäisen kortin lähettäjään liittyviä yksityiskohtia. Hän oli ollut tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se oli hänelle suotu, eikä kaivannut ylimääräistä dramatiikkaa. Ei näin vanhan miehen moiseen tarvitse enää ryhtyä. Menneet ovat menneitä ja nyt oli vain viisainta jatkaa tuttuun ja turvalliseen tyyliin.

Talon isäntä oli pellon laidalla vastassa lapio hanakasti heiluen, kun renki ylitti kylätien kohti talon pihaa. Isäntä lopetti uurastuksensa hetkeksi ja kulki Rengin luo. Ei siinä mitään kummempia seremonioita vietelty. Napakka, mutta sydämellinen taputus olalle riitti toivottamaan kulkijan taas tervetulleeksi. Pari sanaa siinä myös vaihdettiin matkanteosta ja kyseltiin etelän ilmanlaadusta. Sitten siirryttiin tupaan kahvinjuontiin. Matka oli ollut raskaanlainen jo ikämiehelle, joten kun sai vähän lämmintä nestettä kitusiinsa, ei unta tarvinnut odotella. Renki heitti tuttuun tyyliinsä pitkälleen tuvan penkille ja nukahti saman tien.

Seuraavat päivät menivät pientä työtä tehdessä. Koneita piti huoltaa tulevaa työrupeamaa varten. Kohta pellolla olisi taas täysi touhu varhaisesta aamusta yömyöhään asti ja silloin homman pitäisi saada jatkua ilman ylimääräisiä huoltohommia. Arki toi myös mukavasti muuta ajateltavaa  ja kotiutuminen tapahtui helposti. Kyllä Renki viimeistään nyt ymmärsi sen, mikä oli hänen paikkansa. Tämä se oli. Paikka, jossa oli elämää ja missä sai kokea itsensä tarpeelliseksi. Vielä vanhanakin miehenä.

Tuli kesä ja tuli syksy. Elämä jatkui vanhaan malliinsa. Renki nousi aamuvarhain jo ennen talon väkeä ja kiiruhti talliin antamaan vanhalle tammalle aamuheinänsä ja rapsutuksensa, mitä se osasi jo kerjätäkin turpa pitkällä. Renki sille höpötti lempeästi ja vähän moittikin, kun tamma pukkasi turhankin voimakkaasti häntä selkään suurella päällään. Selkä ei ollut enää entisensä, mutta pysyi jokseenkin kunnossa kun malttoi sitä vähän jumpata välillä. Hän oli yön hiljaisina tunteina kirjoittanut testamentin, jossa huomioi talon lapset perintönsä jaossa. Tämä porukka oli hänen perheensä, vaikkei verisukua ollutkaan. Nyt Rengillä oli levollinen olo. Ei enää murhetta huomisesta. Tammakin siinä tyytyväisenä heiniään rouskuttamassa.

 
 
 
 
 
 

Näin päättyi tämä Vanhan Rengin tarina. Olipas leppoisa ukko. Tuolla rengin tuvassa piipahtaessa minulle tulee niin usein tunne tällaisesta miehestä. Olen varma, että hän todella asui siellä aikoinaan ;)


 
Niina
 
 
 


Täältä löydät tarinan aikaisemmat osat:

Osa 1
Osa 2
Osa 3



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…