Siirry pääsisältöön

Vanhan rengin tarina, osa 4.




Kevät oli pitkällä, kun Renki matkalaukkuaan raahaten kulki niin kovin tuttua puista kirkkosiltaa pitkin, jonka alla kaunis Kyrönjoki solisi kuljettaen mukanaan jäälauttoja kohti rantaa. Joki oli tapansa mukaan tulvinut jälleen sen verran, että kengät olivat vaarassa kastua kylätien reunaa astellessa. Renki pysähtyi hetkeksi ja katsahti mäen päällä komeilevaa pohjalaistaloa, missä oli suurimman osan elämästään viettänyt. Olipa vain mukava nähdä se taas. Aivan kuin olisi jo hieman ikäväkin ollut sitä kaikkea elämää, mitä talo piti sisällään. Renki otti taas askelia eteenpäin ja mietiskeli viimeaikaisia tapahtumia. Hän oli kuitenkin aivan varma, että oli tehnyt oikean päätöksen tullessaan takaisin kotikulmilleen ja jättäessään selvittämättä sen salaperäisen kortin lähettäjään liittyviä yksityiskohtia. Hän oli ollut tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se oli hänelle suotu, eikä kaivannut ylimääräistä dramatiikkaa. Ei näin vanhan miehen moiseen tarvitse enää ryhtyä. Menneet ovat menneitä ja nyt oli vain viisainta jatkaa tuttuun ja turvalliseen tyyliin.

Talon isäntä oli pellon laidalla vastassa lapio hanakasti heiluen, kun renki ylitti kylätien kohti talon pihaa. Isäntä lopetti uurastuksensa hetkeksi ja kulki Rengin luo. Ei siinä mitään kummempia seremonioita vietelty. Napakka, mutta sydämellinen taputus olalle riitti toivottamaan kulkijan taas tervetulleeksi. Pari sanaa siinä myös vaihdettiin matkanteosta ja kyseltiin etelän ilmanlaadusta. Sitten siirryttiin tupaan kahvinjuontiin. Matka oli ollut raskaanlainen jo ikämiehelle, joten kun sai vähän lämmintä nestettä kitusiinsa, ei unta tarvinnut odotella. Renki heitti tuttuun tyyliinsä pitkälleen tuvan penkille ja nukahti saman tien.

Seuraavat päivät menivät pientä työtä tehdessä. Koneita piti huoltaa tulevaa työrupeamaa varten. Kohta pellolla olisi taas täysi touhu varhaisesta aamusta yömyöhään asti ja silloin homman pitäisi saada jatkua ilman ylimääräisiä huoltohommia. Arki toi myös mukavasti muuta ajateltavaa  ja kotiutuminen tapahtui helposti. Kyllä Renki viimeistään nyt ymmärsi sen, mikä oli hänen paikkansa. Tämä se oli. Paikka, jossa oli elämää ja missä sai kokea itsensä tarpeelliseksi. Vielä vanhanakin miehenä.

Tuli kesä ja tuli syksy. Elämä jatkui vanhaan malliinsa. Renki nousi aamuvarhain jo ennen talon väkeä ja kiiruhti talliin antamaan vanhalle tammalle aamuheinänsä ja rapsutuksensa, mitä se osasi jo kerjätäkin turpa pitkällä. Renki sille höpötti lempeästi ja vähän moittikin, kun tamma pukkasi turhankin voimakkaasti häntä selkään suurella päällään. Selkä ei ollut enää entisensä, mutta pysyi jokseenkin kunnossa kun malttoi sitä vähän jumpata välillä. Hän oli yön hiljaisina tunteina kirjoittanut testamentin, jossa huomioi talon lapset perintönsä jaossa. Tämä porukka oli hänen perheensä, vaikkei verisukua ollutkaan. Nyt Rengillä oli levollinen olo. Ei enää murhetta huomisesta. Tammakin siinä tyytyväisenä heiniään rouskuttamassa.

 
 
 
 
 
 

Näin päättyi tämä Vanhan Rengin tarina. Olipas leppoisa ukko. Tuolla rengin tuvassa piipahtaessa minulle tulee niin usein tunne tällaisesta miehestä. Olen varma, että hän todella asui siellä aikoinaan ;)


 
Niina
 
 
 


Täältä löydät tarinan aikaisemmat osat:

Osa 1
Osa 2
Osa 3



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suosi suomalaista ja tue pienyrittäjiä. Haastan kaikki bloggaajat mukaan!

Hei!

Tällä kertaa haluan kertoa teille mielipiteeni siitä, miten meidän tulisi mielestäni muistaa suosia kotimaisuutta ja etenkin pienyrittäjiämme. Näin joulun alla se on kovin ajankohtainen aihe, koska joulu on monien yritysten sesonkiaikaa ja pienille yrityksille erityisesti tärkeä aika tehdä rahaa. Olen itse syntynyt yrittäjäperheeseen, jonka vuoksi aihe on minulle siksi niin tärkeä ja läheinen. Olen muutenkin sitä mieltä, että meidän suomalaisten tulisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen ja tämä on yksi erittäin hyvä keino toteuttaa sitä.

Tässä siis haaste myös bloggareille! <3 Napatkaa siitä ;)

1.Tee postaus pienyrityksestä, jonka tuotteita käytät tai jotka ovat sinulle mieluisia.

2.Tue pienyrittäjyyttä ostamalla mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita joulunaikaan ja kerro niistä blogissasi

3. Toteuta näistä toinen tai molemmat kohdat ja kerro siitä minulle kommenttialueella, niin tutustun mielelläni postaukseesi!

Huom! Ei harrasteta haasteessa kaupallista yhteistyötä vaan pyytee…

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Kuin uuden alku

Hei!

Olen täällä pitkästä aikaa ja niin innoissani siitä. Ihan kuin aloittaisin jotain uutta.
Elämä on ollut yhtä hullunmyllyä koko vuoden ja nyt herään siihen, että joulu tulee ja haluan löytää taas aikaa rakkaille harrastuksilleni, kuten käsitöille, sisustamiselle ja bloggailulle. Saanhan ottaa sen ajan?

Olen opiskellut ja tehnyt ahkerasti töitä kuluneena vuonna. Se ei sinänsä ole minulle mitenkään uutta, mutta alan vaihdos on tehnyt tästä rankkaa, mutta erittäin antoisaa. On ihanaa löytää se oma juttu mistä nauttii niin paljon, ettei malttaisi odottaa seuraavaa päivää päästäkseen työn kimppuun.

Olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja toisaalta päässyt myös hyödyntämään taitoja, joita olen vuosien varrella oppinut.  Oi että, kun olen innoissani kaikesta, mitä syksyn aikana olenkaan kokenut. Olen päässyt haastamaan itseäni oikein urakalla ja se vasta onkin ollut hienoa ja uutta.


Armottomana joulufanina olen tietenkin jo aivan joulufiiliksissä tässä vaiheessa vuotta. Meidän kotiin on…