Siirry pääsisältöön

Elämää lapsiperheessä



Hiihtolomalaiset ovat palanneet kouluun, tytön ristiäiset on juhlittu ja arki on taas palannut. Päivät ovat osittain rauhallisia. Tai no miten sen nyt ottaa. Ulkopuolisen silmin näyttää olevan varmasti kaikkea muuta. Useimmin olenkin enemmän huolissani toisten jaksamisesta, kuin itseni. Minä pidän siitä, että päivät ovat puuhaa täynnä, eikä lepohetkiä juurikaan ole. Ymmärrän kuitenkin, ettei tällainen tahti kaikille sovi. Päivät venyvät pitkiksi, mutta minua se ei ole haitannut. Pieni tyttäremme on omaksunut sellaisen tahdin, että päivän hän nukkuu ja sitten myöhään lähellä puolen yön hän herää pirteänä ihmettelemään maailmaa. Ennen kuin nukkumaan päästään, niin kello on jo lähellä kahta yöllä. Aamulla viiden aikoihin hän syö ja sitten nukkuu noin yhdeksään. Pikku L heräilee kahdeksan aikoihin ja J valmistautuu kouluunlähtöön. Olen usein aivan silmät ristissä aamun ensimmäisen tunnin, mutta aamutallin tehtyäni olo on jo pirteä. Sillä olotilalla sitten jaksaa taas lopun päivää ja harvemmin viitsii päiväunia nukkua. Itse koen, että aamupäivät ovat mukavan hiljaisia ja saan rauhassa syödä aamupuuroni, kun lapset ovat ensin saaneet mahansa täyteen, niin ja hevoset. Kai sitä on niin tottunut hälinään, ettei se tunnu mitenkään erityisen rasittavalta ja päin vastoin odotan aina innolla, josko kylään tulisi lisää porukkaa. Leivon aika usein kaikenlaista ja haluankin mieluummin tarjota omia tuotoksiani, kuin kaupan herkkuja.

Tallihommissa viihtyvät kaikki. Jokaiselle löytyy kyllä sopivaa puuhasteltavaa ja hevosten ruokkiminen on hauskinta. Minä pääsen helpolla, kun neljä lasta täyttää kottikärryt nopeasti heinällä, josta sitten jaamme ne tasapuolisesti hevosten kesken. Pikku L:n pitää toki saada matkustaa myös heinäkasan päällä tarhojen välillä.
 
Pojilla on jo ihan omat leikit. Isoveljet ovat huolehtivaisia ja katsovat tarkkaan, ettei Pikku L kiipeä vaarallisiin paikkoihin. On niin ihana katsoa vierestä, kuinka sisarukset ovat tärkeitä toisilleen.
 
Ristiäisiä juhlittiin juhlasalissa. Tyttäremme pukeutui suvun vanhaan kastemekkoon, joka on erittäin kaunis. Se on tehty isomumman häähunnusta ja ikää sillä on jo 60-vuotta. Helmasta mekko on vähän rispaantunut, mutta muuten oikein hyvässä kunnossa. Pieni neiti käyttäytyi kastetilanteessa rauhallisesti ja jokaisella sisaruksella oli oma pieni tehtävänsä lukiessa ja kuivatessa pikkusiskon päätä.
 
Tyttäremme sai kauniin nimen. Toisen nimistä hän sai isoisomumman mukaan.
 
 
 
Olen yllättynyt siitä, miten hyvin Pikku L on ottanut pikkusiskonsa vastaan. Ajattelin etukäteen, että juuri kaksi vuotta täyttäneenä hän voisi olla kovinkin mustasukkainen. Se on tuonut varmasti myös omalta osaltaan sujuvuutta arjen pyöritykseen.
 
Pikku L on automiehiä. Naapurin isäntä tekikin hänelle tällaisen mielettömän upean puisen auton. Aivan ihana! Mietimme tässä, minkä väriseksi maalaisimme sen.
 
 

Olen alkanut jo odottaa lumien sulamista. Nyt kun lunta on niin vähän, että sulaa maata pilkistää paikoittain, niin on mielikin jo keväässä. Meillä on lisäksi suunnitelmissa uuden hevoslaitumen perustaminen ihan tähän talon viereen ja siitä tuleekin kerralla niin iso, ettei sitä välttämättä tarvitse lohkoa ollenkaan. Näen jo sieluni silmin, miten hienoilta hevoset näyttävätkään laiduntaessaan mäen harjalla kauniina kesäpäivänä. Kentän pohjan kunnostustakin olisi luvassa kevään mittaan. Odotan, että tuo inhottava jäärata, joka ratsastuskentällä tällä hetkellä on sulaisi ja saisimme ajaa sinne vähän lisää hiekkaa. Että monenlaista projektia olisi taas luvassa. No, eipä käy aika pitkäksi.


Mukavaa viikonloppua teille rakkaille lukijoille! Jään tänne odottelemaan siskoni saapumista etelästä päin. Täällä siis myös odotettavissa ihana viikonloppu <3



 
 
Niina
 
 
 
 
 
 
 


Kommentit

  1. Kivoja tunnelmia :) Pikkuneiti on niin suloinen, onnea nimen saannista!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…