Elämää lapsiperheessä



Hiihtolomalaiset ovat palanneet kouluun, tytön ristiäiset on juhlittu ja arki on taas palannut. Päivät ovat osittain rauhallisia. Tai no miten sen nyt ottaa. Ulkopuolisen silmin näyttää olevan varmasti kaikkea muuta. Useimmin olenkin enemmän huolissani toisten jaksamisesta, kuin itseni. Minä pidän siitä, että päivät ovat puuhaa täynnä, eikä lepohetkiä juurikaan ole. Ymmärrän kuitenkin, ettei tällainen tahti kaikille sovi. Päivät venyvät pitkiksi, mutta minua se ei ole haitannut. Pieni tyttäremme on omaksunut sellaisen tahdin, että päivän hän nukkuu ja sitten myöhään lähellä puolen yön hän herää pirteänä ihmettelemään maailmaa. Ennen kuin nukkumaan päästään, niin kello on jo lähellä kahta yöllä. Aamulla viiden aikoihin hän syö ja sitten nukkuu noin yhdeksään. Pikku L heräilee kahdeksan aikoihin ja J valmistautuu kouluunlähtöön. Olen usein aivan silmät ristissä aamun ensimmäisen tunnin, mutta aamutallin tehtyäni olo on jo pirteä. Sillä olotilalla sitten jaksaa taas lopun päivää ja harvemmin viitsii päiväunia nukkua. Itse koen, että aamupäivät ovat mukavan hiljaisia ja saan rauhassa syödä aamupuuroni, kun lapset ovat ensin saaneet mahansa täyteen, niin ja hevoset. Kai sitä on niin tottunut hälinään, ettei se tunnu mitenkään erityisen rasittavalta ja päin vastoin odotan aina innolla, josko kylään tulisi lisää porukkaa. Leivon aika usein kaikenlaista ja haluankin mieluummin tarjota omia tuotoksiani, kuin kaupan herkkuja.

Tallihommissa viihtyvät kaikki. Jokaiselle löytyy kyllä sopivaa puuhasteltavaa ja hevosten ruokkiminen on hauskinta. Minä pääsen helpolla, kun neljä lasta täyttää kottikärryt nopeasti heinällä, josta sitten jaamme ne tasapuolisesti hevosten kesken. Pikku L:n pitää toki saada matkustaa myös heinäkasan päällä tarhojen välillä.
 
Pojilla on jo ihan omat leikit. Isoveljet ovat huolehtivaisia ja katsovat tarkkaan, ettei Pikku L kiipeä vaarallisiin paikkoihin. On niin ihana katsoa vierestä, kuinka sisarukset ovat tärkeitä toisilleen.
 
Ristiäisiä juhlittiin juhlasalissa. Tyttäremme pukeutui suvun vanhaan kastemekkoon, joka on erittäin kaunis. Se on tehty isomumman häähunnusta ja ikää sillä on jo 60-vuotta. Helmasta mekko on vähän rispaantunut, mutta muuten oikein hyvässä kunnossa. Pieni neiti käyttäytyi kastetilanteessa rauhallisesti ja jokaisella sisaruksella oli oma pieni tehtävänsä lukiessa ja kuivatessa pikkusiskon päätä.
 
Tyttäremme sai kauniin nimen. Toisen nimistä hän sai isoisomumman mukaan.
 
 
 
Olen yllättynyt siitä, miten hyvin Pikku L on ottanut pikkusiskonsa vastaan. Ajattelin etukäteen, että juuri kaksi vuotta täyttäneenä hän voisi olla kovinkin mustasukkainen. Se on tuonut varmasti myös omalta osaltaan sujuvuutta arjen pyöritykseen.
 
Pikku L on automiehiä. Naapurin isäntä tekikin hänelle tällaisen mielettömän upean puisen auton. Aivan ihana! Mietimme tässä, minkä väriseksi maalaisimme sen.
 
 

Olen alkanut jo odottaa lumien sulamista. Nyt kun lunta on niin vähän, että sulaa maata pilkistää paikoittain, niin on mielikin jo keväässä. Meillä on lisäksi suunnitelmissa uuden hevoslaitumen perustaminen ihan tähän talon viereen ja siitä tuleekin kerralla niin iso, ettei sitä välttämättä tarvitse lohkoa ollenkaan. Näen jo sieluni silmin, miten hienoilta hevoset näyttävätkään laiduntaessaan mäen harjalla kauniina kesäpäivänä. Kentän pohjan kunnostustakin olisi luvassa kevään mittaan. Odotan, että tuo inhottava jäärata, joka ratsastuskentällä tällä hetkellä on sulaisi ja saisimme ajaa sinne vähän lisää hiekkaa. Että monenlaista projektia olisi taas luvassa. No, eipä käy aika pitkäksi.


Mukavaa viikonloppua teille rakkaille lukijoille! Jään tänne odottelemaan siskoni saapumista etelästä päin. Täällä siis myös odotettavissa ihana viikonloppu <3



 
 
Niina
 
 
 
 
 
 
 


Kommentit

  1. Kivoja tunnelmia :) Pikkuneiti on niin suloinen, onnea nimen saannista!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit