Siirry pääsisältöön

Jauhojen pöllyttelyä


Tuleva viikonloppu on aikamoisen täynnä ohjelmaa. Hieman jo hirvittää, miten selviän siitä hengissä. Toisaalta odotan sitä myös kovasti. Lauantaina meillä vietetään pikkuneidin 2-vuotissynttäreitä ja sunnuntaina olisi sitten tallin pikkujoulut, jossa mm.popup-kahvila avaa jälleen ovensa ja tietenkin monenlaista hevosekasta sekä tontukasta toimintaa luvassa. Perjantai menee totisesti leipoessa ja siivotessa jälkiä. Olen kätevä leipomaan, mutta myös hirveän hyvä sotkemaan samalla kaikki paikat. Keittiö on kuin räjähdyksen jäljiltä vähän päästä. Toki muutenkin se tuppaa olemaan sitä, mutta nyt etenkin, kun minut on laskettu irti jauhopusseineni. Synttäreille tulee vain lähipiiri, joten leivon kakun ja jotain pientä sen lisäksi. Kahvilassa on sitten tarjolla vähän laajempi kavalkadi erilaisia herkkuja.
Toivotaan, että väki löytää meille sunnuntaina ja jos vähän luntakin satelisi, niin olisi aika kiva juttu. Tämä on minulle niin mieluista hommaa. Mielelläni järjestän tällaisia tapahtumia meillä. Tilat sopivat siihen tarkoitukseen oikein hyvin ja on aina niin ihana tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan. Täällä kaikki ovat niin kovin ystävällisiä ja lämminhenkisiä, ettei kohtaamisista voi kuin tulla hyvälle tuulelle.

Näin joulun alla innostun aina käsitöistä ja tänä vuonna kauraiset jutut ovat olleet suurena innostuksenkohteenani. Olen tehnyt kaikenlaista jopa myyntiinkin, mutta vielä en tiedä missä näitä kaupittelisin. Osa menee ainakin lahjoiksi eteenpäin.
 
 
Kauratyyny on kyllä mainio keksintö. Se toimii yhtä hyvin lämmitettynä kuin kylmänä. Pitkulainen tyyny pysyy lisäksi hyvin niskalla, vaikka tekisi samalla kotitöitä. Pienelle väelle pienet pipityynyt ovat mukavia. Säilytän aina yhtä pakastimessa haaverien varalta. Se on paljon parempi, kuin pakastevihannespussi, kun sen ympärille ei välttämättä tarvitse viritellä pyyhettä. Tyyny muotoutuu myös paremmin hoidettavalle alueelle. Tässä oiva lahjavinkki! Tee itse tai osta :D
 
 
Olin eräänä iltana ystävän mukana maskeeraaja ja meikkaajaopiskelijoiden järjestämässä naistenillassa, jossa saimme hienot meikit kasvoillemme. Olipas se hauska kokemus. Kotona sitten pyysin J:tä ottamaan minusta kuvan juhlasalin sohvalla, kun kerran olin niin tälläytyneenä. Kuvaustilanne on siis täyttä kulissia. Saattoi olla jopa toinen kerta, kun pötköttelen kyseisellä soffalla.
 

 
Eikä siinä kauaa tarvinnut yksin pötkötellä, kun rupesi kavereita tulemaan syliin.
 
 
 
 
Rattoisaa viikonloppua!
 
 
 
Niina
 
 
 


Kommentit

  1. Tässä muutamana päivänä olen lueskellut blogisi läpi. Ihana tunnelma täällä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että. Lämmittää sydäntä kuulla, että olet viitsinyt lukea koko blogin läpi :) Oikein mukavaa joulunalusaikaa sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla