Siirry pääsisältöön

Kaunis kesäpäivä





Tänään on ollut niin lämmin päivä, että tuntuu kuin kesä olisi palannut takaisin. Hevoset ovat kävelleet edestakaisin koko päivän, yrittäessään karkoittaa ötököitä. Nyt kun ovat jonkin aikaa jo olleet yhdessä, on tullut pientä johtajuuden selvittelyäkin. Ei tosin mitään isompia, mutta sellaista normaalia nahistelua esimerkiksi siitä, kumpi saa syödä ensimmäisestä heinäkasasta heinienjaon aikaan tarhassa ollessa. Suurien puiden alla on mukavan varjoisa paikka nuokuskella kuumimpaan aikaan ja yöksi olen ottanut hevoset talliin nukkumaan.


Lapset ovat olleet innokkaina hevostouhuissa mukana. Pikku L on katsellut aamuisin rattaista, kun minä olen vienyt hevosia ulos ja kantanut vesiä. Saa nähdä tuleeko hänestä vielä äidin pikku talliapulainen, vai saako kenties yliannostuksen, kun on jo pienestä pitäen näin mukana tallipuuhissa. Joka tapauksessa eläimet tekevät hyvää sekä pienille, että meille isommillekin. Eläin on rehellinen ja välitön. On hyvä oppia jo lapsesta se, miten meidän tulee huolehtia toinen toisistamme. Ja myös se, että jokainen meistä on yhtä arvokas. Ikään, kokoon, taustoihin tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Ja kaikkien kanssa on yritettävä tulla toimeen, vaikka se ei aina niin helppoa olekaan.

 
Aurinko laski puitten taakse ja kerkisin räppäämään siitä kuvan. Puisto näyttää nyt niin kivan näköiseltä, kun ruoho on kaluttu lyhyeksi. Kuvasta tuli hyvä mieli.
 
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. Kaunis kirjoitus :)

    VastaaPoista
  2. Näyttää niin unelmien täyttymykseltä tuo idylli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä tämä tosiaan tuntuu, vaikka ainahan sen ylläpitäminen työtä vaatii. Ja usein tulee niitä riittämättömyyden tunteitakin, kun joka paikassa on joku homma kesken. Varmaan monissa muissakin lapsiperheissä on samanlaisia tuntemuksia. Kuitenkin tämä on juuri sellaista elämää, mitä olen aina salaa toivonut :)

      Poista
  3. Eläinten pito on lapselle ihan korvaamaton keino oppia huolenpitoa ja vastuuta.
    Kauniita kuvia, taas kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Olet oikeassa. Uskon, että eläimet opettavat paljon asioita, joista on hyötyä myös ihmissuhteissa myöhemmin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla