Siirry pääsisältöön

Kaunis kesäpäivä





Tänään on ollut niin lämmin päivä, että tuntuu kuin kesä olisi palannut takaisin. Hevoset ovat kävelleet edestakaisin koko päivän, yrittäessään karkoittaa ötököitä. Nyt kun ovat jonkin aikaa jo olleet yhdessä, on tullut pientä johtajuuden selvittelyäkin. Ei tosin mitään isompia, mutta sellaista normaalia nahistelua esimerkiksi siitä, kumpi saa syödä ensimmäisestä heinäkasasta heinienjaon aikaan tarhassa ollessa. Suurien puiden alla on mukavan varjoisa paikka nuokuskella kuumimpaan aikaan ja yöksi olen ottanut hevoset talliin nukkumaan.


Lapset ovat olleet innokkaina hevostouhuissa mukana. Pikku L on katsellut aamuisin rattaista, kun minä olen vienyt hevosia ulos ja kantanut vesiä. Saa nähdä tuleeko hänestä vielä äidin pikku talliapulainen, vai saako kenties yliannostuksen, kun on jo pienestä pitäen näin mukana tallipuuhissa. Joka tapauksessa eläimet tekevät hyvää sekä pienille, että meille isommillekin. Eläin on rehellinen ja välitön. On hyvä oppia jo lapsesta se, miten meidän tulee huolehtia toinen toisistamme. Ja myös se, että jokainen meistä on yhtä arvokas. Ikään, kokoon, taustoihin tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Ja kaikkien kanssa on yritettävä tulla toimeen, vaikka se ei aina niin helppoa olekaan.

 
Aurinko laski puitten taakse ja kerkisin räppäämään siitä kuvan. Puisto näyttää nyt niin kivan näköiseltä, kun ruoho on kaluttu lyhyeksi. Kuvasta tuli hyvä mieli.
 
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. Kaunis kirjoitus :)

    VastaaPoista
  2. Näyttää niin unelmien täyttymykseltä tuo idylli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä tämä tosiaan tuntuu, vaikka ainahan sen ylläpitäminen työtä vaatii. Ja usein tulee niitä riittämättömyyden tunteitakin, kun joka paikassa on joku homma kesken. Varmaan monissa muissakin lapsiperheissä on samanlaisia tuntemuksia. Kuitenkin tämä on juuri sellaista elämää, mitä olen aina salaa toivonut :)

      Poista
  3. Eläinten pito on lapselle ihan korvaamaton keino oppia huolenpitoa ja vastuuta.
    Kauniita kuvia, taas kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Olet oikeassa. Uskon, että eläimet opettavat paljon asioita, joista on hyötyä myös ihmissuhteissa myöhemmin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...