Siirry pääsisältöön

Kesän antiikkihankinta



Päätin tehdä vaihteeksi antiikkiaiheisen postauksen, kun blogiin on eksynyt viimeaikoina jostain kumman syystä lähinnä vain hevosia. Talon vanhaa antiikkia on vielä paljon esittelemättä, mutta ajattelin nyt kuitenkin kertoa mitä tarttui mukaan Järvenpään vierailulta silloin aijemmin.

Kävimme siskoni kanssa paikallisessa kierrätyskeskuksessa keskikesällä ja sieltähän sitten löytyi yhtä sun toista. Lopputulos oli se, että pakettiautoni oli aivan täynnä ostamiamme kalusteita. Sieltä löytyi avohylly, pari nojatuolia ja sitten tämä ihana klaffilipasto, jota ei kerta kaikkiaan voinut jättää ostamatta. Siskoni osoittautui kohtalaisen hyväksi tinkijäksi ja sen ansiosta lipastokin lähti kohtuuhintaan.

Tällä hetkellä lipasto on pääsisäänkäynnin eteisessä, mutta haaveilen saavani sen jossain vaiheessa makkariin. Sinne saisi mukavasi tungettua korut ja pikkutavarat piiloon.




 
Vetimet ovat rokokoon tyyliset ja tuovat mukavaa koristeellisuutta lipastoon.



Nämä rokokoon kynttilänjalat ovat hopeaa ja sopivat kivasti lipaston päälle. Ovat kyllä kipeästi kiillotusta vailla.
 


Tämä Orrefors Carat tuikku on lempparini. Kynttilän valo tuo lasin röpelöisen pinnan kauniisti esiin.

 
Taidanpa sytyttää tuikun palamaan tuohon ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja juoda kupin teetä ihan kaikessa rauhassa. 
 
 
 
Niina :)
 
 


Kommentit

  1. Ihania löytöjä. Olen vesi kielellä odottanut nimenomaan näitä postauksia:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olin itsekin hyvin tyytyväinen tästä löydöstä. Pitää ruveta taas ahkerammin tekemään näitä antiikkiaiheisia postauksia, kun tulee vietettyä enemmän aikaa sisätiloissa näin syksyn tullen :)

      Poista
  2. Heipparallaa!
    Haastetta pukkaisi... taas :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla