Siirry pääsisältöön

Kupariastioita ja ihana videomuisto kesältä 2013

 
 
 
Leivinuunin yläreunalla oleilevat talon vanhat kuparipannut. Sieltä löytyy mm. Opa Peltiteos Helsinki 1930-luvun pannuja, Gottfrid Carlson Eskilstuna ja Epilä Exo Tampere. Vanhimman näköisissä ja suurimmissa kannuissa on leima AS(?). Nurkista löytyy vielä lisää pannuja, jotka odottavat tarkempaa tutkiskelua, sekä kovaa kiillottamista. Olisikin kiva, jos niistä löytyisi jotain tuolta 1800-luvun puoleltakin.

 
 
Vanhoja kuparikattiloita olen onnistunut löytämään kaikkiaan kolmea kappaletta. Tuo pieni kolmijalkainen on suosikkini ja se onkin vilahtanut tällä blogissa useammankin kerran. Se löytyi puutarhasta pensaan seasta ja oli tummunut siellä melkein mustaksi. Kiillottamalla sain sen kaunista kuparipintaa vielä näkyviin. Kaksi muuta kattilaa ovatkin käsittelemättömiä, enkä ole varma haluanko niitä edes kiillottaa. Pidän niistä noinkin. Pienen kolmijalkaisen leimassa lukee Handfortent Svensk koppär Made in Sweden. Toisista ei ole leimoja löytynyt.
 
 
 
Lopuksi vielä ihastuttava video viime kesältä. Hevoset olivat ensimmäistä kertaa samassa tarhassa ja heti rupesivat rapsuttelemaan :)
 
video
 
 
Otetaan mallia näistä kaveruksista ja pidetään hyvää huolta toisistamme!
 
 
 
Niina
 
 
 

Kommentit

  1. Tykkään kuparipannuista ja minullakin on niitä 3 kpl, iso, keskikokoinen ja pieni jonka ostin kirpparilta 15 e. En tiedä oliko kallis vai halpa mutta en voinut olla ostamatta kun se iski silmään heti, isommat on sukuni perintöä.
    Ihanaa että nuo hepat tykästyi toisiinsa, eläimetkin tarvitsevat ystäviä niin kuin me ihmisetkin. Toivottavasti ruskea heppa viihtyy uudessa kodissaan ja teidän uusi heppa ja valkoinen heppa ovat ystävystyneet.
    -Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuparipannujen myyntiarvo on n. 30e ylöspäin, eli mielestäni olet tehnyt hyvät kaupat :)
      Ruskea heppa voi hyvin uudessa kodissa ja nyt kun valkoinen ja poni ovat olleet välillä kaksistaankin, niin ovat ystävystyneet ihan eri tavalla. Kolmen laumassa usein se kolmas on vähän erillään toisista. Pitäisi olla aina tasaluvut :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…