Siirry pääsisältöön

Kupariastioita ja ihana videomuisto kesältä 2013

 
 
 
Leivinuunin yläreunalla oleilevat talon vanhat kuparipannut. Sieltä löytyy mm. Opa Peltiteos Helsinki 1930-luvun pannuja, Gottfrid Carlson Eskilstuna ja Epilä Exo Tampere. Vanhimman näköisissä ja suurimmissa kannuissa on leima AS(?). Nurkista löytyy vielä lisää pannuja, jotka odottavat tarkempaa tutkiskelua, sekä kovaa kiillottamista. Olisikin kiva, jos niistä löytyisi jotain tuolta 1800-luvun puoleltakin.

 
 
Vanhoja kuparikattiloita olen onnistunut löytämään kaikkiaan kolmea kappaletta. Tuo pieni kolmijalkainen on suosikkini ja se onkin vilahtanut tällä blogissa useammankin kerran. Se löytyi puutarhasta pensaan seasta ja oli tummunut siellä melkein mustaksi. Kiillottamalla sain sen kaunista kuparipintaa vielä näkyviin. Kaksi muuta kattilaa ovatkin käsittelemättömiä, enkä ole varma haluanko niitä edes kiillottaa. Pidän niistä noinkin. Pienen kolmijalkaisen leimassa lukee Handfortent Svensk koppär Made in Sweden. Toisista ei ole leimoja löytynyt.
 
 
 
Lopuksi vielä ihastuttava video viime kesältä. Hevoset olivat ensimmäistä kertaa samassa tarhassa ja heti rupesivat rapsuttelemaan :)
 
 
 
Otetaan mallia näistä kaveruksista ja pidetään hyvää huolta toisistamme!
 
 
 
Niina
 
 
 

Kommentit

  1. Tykkään kuparipannuista ja minullakin on niitä 3 kpl, iso, keskikokoinen ja pieni jonka ostin kirpparilta 15 e. En tiedä oliko kallis vai halpa mutta en voinut olla ostamatta kun se iski silmään heti, isommat on sukuni perintöä.
    Ihanaa että nuo hepat tykästyi toisiinsa, eläimetkin tarvitsevat ystäviä niin kuin me ihmisetkin. Toivottavasti ruskea heppa viihtyy uudessa kodissaan ja teidän uusi heppa ja valkoinen heppa ovat ystävystyneet.
    -Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuparipannujen myyntiarvo on n. 30e ylöspäin, eli mielestäni olet tehnyt hyvät kaupat :)
      Ruskea heppa voi hyvin uudessa kodissa ja nyt kun valkoinen ja poni ovat olleet välillä kaksistaankin, niin ovat ystävystyneet ihan eri tavalla. Kolmen laumassa usein se kolmas on vähän erillään toisista. Pitäisi olla aina tasaluvut :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...