Siirry pääsisältöön

Keittiön ruokailuryhmä ja muita kuulumisia




Päivät kuluvat nopeasti eikä huomaakaan, kun taas on viikonloppu. Aamuisin nousen tekemään ensimmäiseksi puuron Pikku L:lle. Muut lapset syövätkin mieluummin jogurttia ja leipää maidon kera. Minun pitää saada aina kupillinen teetä aamiaisen kanssa. Sen avulla jaksaa aloittaa päivän, vaikkei yöunet olisi aina olleetkaan ihan riittävät. Pikku L herättelee edelleen useamman kerran yössä ja viime aikoina hampaat ovat tehneet öistä entistäkin rikkonaisempia. Usein saatan nukkua vain nelisen tuntia, enkä ymmärrä kuinka oikein jaksan kuitenkin touhuta niin kovasti. Päiväunia en useinkaan ota, koska se kallis vapaa hetki, kun pienin nukkuu päikkäreitä menee usein tallilla. Ravaankin kodin ja tallin väliä päivän mittaan aika moneen kertaa. Alkaen tietenkin heti aamusta. On onni, että talli on ihan tuossa vieressä. Tänä iltana oikein nauratti tämä minun touhuni. Kävin tekemässä lasten kanssa iltatallin ja laitoin Buus-hepalle lumihauteen jalkaan, koska se oli ilmeisesti venäyttänyt jalkansa tarhassa aikaisemmin ja aristi sitä vähän. Sillä välillä, kun haude sai vaikuttaa, niin menimme sisälle ja annoin Pikku L:lle iltapuuron ja maidon ja laitoin hänet nukkumaan. Sitten sujautin Crocksit jalkaan ja juoksin ottamaan hauteen pois hepan jalasta ja kipitin takaisin sisälle. Aika kätevää. Kuntosalilla käyn nyt vähintään kolmesti viikossa. Ihan hyvin on siihenkin aikaa löytynyt, kun ymmärtää lähteä heti tilaisuuden tullen. Tuloksiakin on jo havaittavissa ja olo on paljon pirteämpi kuin ennen. Salin jälkeen olo on tosiaan aina niin hyvä, että siihen jäänyt kyllä nopeasti koukkuun.

 

Saimme aikaiseksi viimeinkin vaihtaa keittiön pöytä ja juhlasalin pöytä päikseen. Olen siitä kovin iloinen, koska tämä toinen pöytä sopii minusta paljon paremmin tuvan talonpoikaisten kanssa ja se toinen pöytä taas juhlasalin huonekalujen väreihin. Tämä nykyinen keittiön pöytä on myös paljon suurempi, mikä on tietenkin hyvä juttu myös, kun meitä on usein niin suuri porukka.

 
 
Löysin varastosta jo jokin aika sitten rullan paksua rautalankaa, mistä olen väännellyt kaikenlaista mitä päähän on pälkähtänyt. Tässä yksi niistä tekeleistäni. Ihan kuin tässä ei olisi jo muutenkin tekemistä, niin sitä rupeaa sitten iltaisin vielä sormet kipeänä vääntämään rautalankaa.
 
 
Niin, ja sitten tämä meidän pieni touhukas taapero pitää myös huolen siitä, ettei aikaa jää turhaan vetelehtimiseen. Kaikki kaapit pitää tutkia asiaan kuuluvasti tietenkin.
 
 
Ja ovia suljetaan ja availlaan mielellään.
 

Sitten tepsutellaan vähän matkaa, ennen kuin pyllähdetään pyllylleen, jonka jälkeen ponkastaan taas matkaan. Aivan ihanaa seurattavaa!
 
 
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
 
 
Terveisin, Niina.
 
 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…