Siirry pääsisältöön

Hoitolapsia




Tänä aamuna se sitten tapahtui. Havahduin ensimmäistä kertaa tänä vuonna siihen, kun linnut laulaa visertelivät niin keväisesti. Se sai olon iloiseksi, mutta myös hieman sekavaksi. En oikein tiedä, että alkaisinko jo elämään kevättä odottaen, vai malttaisinko vielä. Jos se talvi tulee vielä kuitenkin ja silloin kevätminä olen vielä enemmän sekaisin. Luulen, että lintujen laulua on varmasti kuultu jo aikaisemminkin. En ole sitä vain huomannut. Nämä ovat niitä pieniä asioita, jotka minua välillä harmittavat. Elämä on tällä hetkellä niin kovin kiireistä, ettei ehdi eikä huomaa nauttia kaikista pienistä ja kivoista jutuista. Mutta, ehkä sekin aika vielä koittaa.

Kevät on kyllä aivan ihanaa aikaa. Päivät ovat jo nyt pidentyneet hurjasti ja valo antaa uutta energiaa jaksaa tätä hektistä elämää. Olen ostanut pari siemenpussia ja ne pitäisi laittaa itämään. Paprikaa ja tomaattia. Tänä vuonna olen ajatellut laittaa kasvihuoneeseen ainakin kurkkua tomaatin ja tuon paprikan lisäksi. On jo mukava suunnitella tulevaa puutarhakautta. Mutta jotenkin haluan vielä vähän jarrutella, koska tosiaan on vasta helmikuu. Se kun tahtoo unohtua välillä tällaisena lumettomana talvena.

Meillä on täällä muuten pari pientä tyttöä hoidossa. Toinen heistä on 3-vuotias tinker-tamma, joka on tallillamme opettelemassa hieman ratsun alkeita. Poni on saanut toimia neidin seuralaisena ja hyvin heillä onkin kemiat kohdanneet. Toki Poni on kyllä pomo. Toinen pikkutyttösistä on taas siskoni kaksivuotias koira, joka on viettämässä maalaiselämää meillä parin viikon ajan. Onpas ollutkin hauskaa touhuilla pitkästä aikaa koirulin kanssa. Alda-koira on saanut olla mukana myös tallihommissa. Hänellä tulee olemaan varmasti paljon kerrottavaa kotona tämän kyläilynsä jälkeen.

 


Arvatkaas. Kerroin jo hyvän aikaa sitten, kuinka lastenhuoneessa tehdään pientä pintaremonttia. No, se remontointi tyssäsi sitten siihen, kun hukkasin maalipurkin, jolla seinä piti maalata. Tässä talossa on sen verran paljon sopukoita ja hajamielinen emäntä, että tuollainen on täysin mahdollista. Olen etsinyt purkkia jo useamman viikon ajan, mutta sitä ei vain löydy. Harmittaa sen verran, ettei huvittaisi mennä uutta ostamaan. Haluan vielä uskoa purkin löytyvän, kun vähän vielä jatkan paikkojen koluamista. Onneksi tällä asialla ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa aikataulua. Hetkeen ei siis ole vielä tiedossa kuvia valmiista huoneesta.



Niina
 
 


Kommentit

  1. Heippa!
    Uusi tulokas täällä sinun blogissasi. Heppa ihmisiä en niinkään ole, mutta toi koissuli on ihana! :)
    -Minttu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Oikein paljon tervetuloa lukemaan. Toivottavasti viihdyt :)

      Alda on aivan ihana koira ja olemuksellaan hurmaa kyllä kaikki :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…