Siirry pääsisältöön

Puutarha herää henkiin



Tein kierroksen puutarhassa tutkaillakseni, mitä maan alta on noussut esiin. Siitä onkin jo useampi päivä, kun olen tehnyt samanlaisen kierroksen ja sen kyllä huomasi. Niin oli monenlaisia kasveja tupsahtanut ylös ja osa oli jo täydessä kukassa.

Maa vihertää jo hieman, mutta aika harmaata on vielä. Kuvaussääkin oli pilvinen. Silti kevät on jo täydessä vauhdissa. Tämä on sitä parasta aikaa, jonka jokaisesta hetkestä haluan nauttia. Haluan seurata, kuinka luonto herää henkiin taas kerran talven jälkeen.
Skillat kukkivat ihanasti suurina rykelminä siellä täällä.
Raparperivauvat kuoriutuvat pikkuhiljaa munistaan. Nämä ovat aina olleet minusta niin söpöjä.
Ja kas vain. Ruohosipulit pääsivät yllättämään! Kylvin niitä vanhaan perunalaatikkoon viime keväänä. En osannut odottaa, että ne ovat jo näin hyvällä mallilla.
Narsissi on puhjennut kukkaan puutarhan suuressa kukkapenkissä. Haravoimista riittää tällä alueella vielä vaikka kuinka.
Puistosta on kaadettu hetki sitten pari vanhaa koivua. Kylläpä näyttääkin nyt avaralta, kun lehti ei ole vielä puussa.
Jääkellarin ovi oli taas jostain syystä auki. En voinut vastustaa kiusausta mennä kurkkaamaan, josko siellä näkyisi kolisteleva kummitus.
Mutta ei. Siellä ei ollut mitään. Ei haamuja eikä epämääräisiä ääniä. Ihailin hetken kellarin kaunista holvikattoa ja lähdin pois.
 
 
 
Niina
 
 
 


Kommentit

  1. Oi ja voih... niin ihana tunnelma... jääkellarikin... historiafanina ja väärälle vuosisadalle syntyneenä en osaisi kuvitella mitään ihanampaa kun saada asua vanhassa kartanossa... kiitos näistä kuvista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Historiafani olen itsekin ja siksipä täällä onkin niin ihana asua. Arki on tietenkin täällä ihan samanlaista kuin muissakin kodeissa. Mutta sitten iltaisin, kun lapset ovat käyneet nukkumaan, katselen usein ympärilleni ihan rauhassa ja fiilistelen vähän :D

      Poista
  2. Löysin tänne toisen blogin kautta. Kerrassaan upea talo teillä!! Meillä on pohjalaistalon siirtoprojekti meneillään, joten kiinnostavaa luettavaa kaikki vanhoista taloista kertovat blogit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että eksyit tänne ja toivottavasti tulet uudemmankin kerran. Minusta on mukava kuulla, että arvostat vanhaa. Tässä alati kehittyvässä yhteiskunnassa helposti mennyt aika unohtuu ja se on sääli.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla