Siirry pääsisältöön

Puutarha herää henkiin



Tein kierroksen puutarhassa tutkaillakseni, mitä maan alta on noussut esiin. Siitä onkin jo useampi päivä, kun olen tehnyt samanlaisen kierroksen ja sen kyllä huomasi. Niin oli monenlaisia kasveja tupsahtanut ylös ja osa oli jo täydessä kukassa.

Maa vihertää jo hieman, mutta aika harmaata on vielä. Kuvaussääkin oli pilvinen. Silti kevät on jo täydessä vauhdissa. Tämä on sitä parasta aikaa, jonka jokaisesta hetkestä haluan nauttia. Haluan seurata, kuinka luonto herää henkiin taas kerran talven jälkeen.
Skillat kukkivat ihanasti suurina rykelminä siellä täällä.
Raparperivauvat kuoriutuvat pikkuhiljaa munistaan. Nämä ovat aina olleet minusta niin söpöjä.
Ja kas vain. Ruohosipulit pääsivät yllättämään! Kylvin niitä vanhaan perunalaatikkoon viime keväänä. En osannut odottaa, että ne ovat jo näin hyvällä mallilla.
Narsissi on puhjennut kukkaan puutarhan suuressa kukkapenkissä. Haravoimista riittää tällä alueella vielä vaikka kuinka.
Puistosta on kaadettu hetki sitten pari vanhaa koivua. Kylläpä näyttääkin nyt avaralta, kun lehti ei ole vielä puussa.
Jääkellarin ovi oli taas jostain syystä auki. En voinut vastustaa kiusausta mennä kurkkaamaan, josko siellä näkyisi kolisteleva kummitus.
Mutta ei. Siellä ei ollut mitään. Ei haamuja eikä epämääräisiä ääniä. Ihailin hetken kellarin kaunista holvikattoa ja lähdin pois.
 
 
 
Niina
 
 
 


Kommentit

  1. Oi ja voih... niin ihana tunnelma... jääkellarikin... historiafanina ja väärälle vuosisadalle syntyneenä en osaisi kuvitella mitään ihanampaa kun saada asua vanhassa kartanossa... kiitos näistä kuvista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Historiafani olen itsekin ja siksipä täällä onkin niin ihana asua. Arki on tietenkin täällä ihan samanlaista kuin muissakin kodeissa. Mutta sitten iltaisin, kun lapset ovat käyneet nukkumaan, katselen usein ympärilleni ihan rauhassa ja fiilistelen vähän :D

      Poista
  2. Löysin tänne toisen blogin kautta. Kerrassaan upea talo teillä!! Meillä on pohjalaistalon siirtoprojekti meneillään, joten kiinnostavaa luettavaa kaikki vanhoista taloista kertovat blogit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että eksyit tänne ja toivottavasti tulet uudemmankin kerran. Minusta on mukava kuulla, että arvostat vanhaa. Tässä alati kehittyvässä yhteiskunnassa helposti mennyt aika unohtuu ja se on sääli.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...

Eteisen vanha talonpoikaiskaappi ja vanhat matkalaukut

Ullakolta löytämäni vanhat matkalaukut päätyivät lopulta arkieteisemme talonpoikaiskaapin päällistä koristamaan. Voi, kun tykkäänkin niistä juuri tuolla. Laukkuja on meillä vielä vaikka kuinka paljon tallessa ja mikä parasta, niin niiden sisältä löytyy vielä kaikenlaisia vanhoja aarteita. Kirjoja, lehtiä, kirjeitä ym.       Pidän kovasti kaapin yksityiskohdista ja kuluneesta pinnasta. Tuo puinen ympyränappi on aivan ihana katseen kiinnittäjä.     Emme ole halunneet maalata kaappia, vaan se saa olla oma kulunut itsensä. Montaa väriä se jo kantaakin mukanaan. Valkoisen maalin alta löytyy vaaleanvihreää väriä, sekä jossain kohtaa pilkistää myös tummanruskeaa.         Niina      

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...