Siirry pääsisältöön

Orvokit ja kisulit



Käväisin Rautiassa tänään, enkä voinut olla ostamatta sieltä myös orvokkeja. Istutimme ne yhdessä Pikku L:n kanssa amppeleihin, jotta saadaan ne sitten yöksi nostettua sisään. Täällä oli viimeyönäkin pakkasta niin, että vesiastiat olivat hevosten tarhoissa jäätyneet.

 
 
Lasten äänet puutarhassa olevalta trampoliinilta kantautuvat etupihalle asti. Hauskaa kuuluu olevan, kunnes ensimmäinen harmitus tulee. Pieni ruhje kämmenessä saa pienet itkut aikaan, mutta paikkailun jälkeen leikki jatkuu samaan malliin. Meillä tuo poikalauma tuntuu vain lisääntyneen kevään tullen, kun naapurin lapsia ja koulukavereita on harva se päivä kylässä. Se on minusta oikein mukava juttu ja meidän kotiin ovat kaikki tervetulleita.
 
 
Odotan jo malttamattomana viime kesänä istuttamieni perennojen nousua. Ensinnäkään en enää edes muista mitä laitoin ja minne, joten yllätyksiäkin on varmasti luvassa. Olen mielessäni suunnitellut jotain uutta puutarhaan. Pientä piilopaikkaa riippukeinuineen esimerkiksi. Meillä on myös kasa liuskekiveä, jolle yritämme keksiä käyttötarkoitusta. Suunnittelu on melkein yhtä ihanaa, kuin niiden toteutuskin, joten haluan jatkaa sitä vielä hetkisen.
 
 
Tallipihaan on muuttanut tällainen hieman kuivakka nelijalkainen. Rakentelin yhtenä päivänä puuhevosen vanhasta pukista. Minulla on tapana laittaa Poni aina kiinni viereiseen puuhun ja tuo puuheppa toimii silloin varustetelineenä. Muuna aikana sitä voivat lapset käyttää leikeissään. Tallikissat ovat nyt jo vanhan kissamme viime kesäisiä pentuja. Äitikissa oli synnyttänyt ne tallin vintille salaa, emmekä me etsinnöistä huolimatta löytäneet niitä sieltä. Minä jo ehdin kuvitella, että ehkäpä pennut eivät ole selvinneetkään, kun missään ei ketään näkynyt. Äitikissakin vietti paljon aikaansa pihalla ilman huolen häivää. Sitten eräänä aamuna syksyllä kun ilmat viilenivät, olikin ulko-ovemme vieressä olevassa kissan kopissa kaksi pientä karvapalloa, ujoina äitinsä helmoissa. Arvatkaa vain kuinka iloisia olimme tästä yllätyksestä. Otimme ne sisälle pannuhuoneen lämpöön ja J kesytti niistä vähän villeistä pennuista pikkuhiljaa ihmisiin luottavia lemmikkejä. Tosin ovat ne edelleen aika arkoja ja ihan erilaisia kuin sisälle syntyneet pennut, joita aikaisempina vuosina on meillä ollut.
 
 
 
Niina
 
 
 


Kommentit

  1. Kauniita kuvia olet laittanut. On sulla ihana piha, ja tuo puuheppa on hauska yksityiskohta. Samoin myös tuo puupenkki, jossa on narsissit.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…