Siirry pääsisältöön

Orvokit ja kisulit



Käväisin Rautiassa tänään, enkä voinut olla ostamatta sieltä myös orvokkeja. Istutimme ne yhdessä Pikku L:n kanssa amppeleihin, jotta saadaan ne sitten yöksi nostettua sisään. Täällä oli viimeyönäkin pakkasta niin, että vesiastiat olivat hevosten tarhoissa jäätyneet.

 
 
Lasten äänet puutarhassa olevalta trampoliinilta kantautuvat etupihalle asti. Hauskaa kuuluu olevan, kunnes ensimmäinen harmitus tulee. Pieni ruhje kämmenessä saa pienet itkut aikaan, mutta paikkailun jälkeen leikki jatkuu samaan malliin. Meillä tuo poikalauma tuntuu vain lisääntyneen kevään tullen, kun naapurin lapsia ja koulukavereita on harva se päivä kylässä. Se on minusta oikein mukava juttu ja meidän kotiin ovat kaikki tervetulleita.
 
 
Odotan jo malttamattomana viime kesänä istuttamieni perennojen nousua. Ensinnäkään en enää edes muista mitä laitoin ja minne, joten yllätyksiäkin on varmasti luvassa. Olen mielessäni suunnitellut jotain uutta puutarhaan. Pientä piilopaikkaa riippukeinuineen esimerkiksi. Meillä on myös kasa liuskekiveä, jolle yritämme keksiä käyttötarkoitusta. Suunnittelu on melkein yhtä ihanaa, kuin niiden toteutuskin, joten haluan jatkaa sitä vielä hetkisen.
 
 
Tallipihaan on muuttanut tällainen hieman kuivakka nelijalkainen. Rakentelin yhtenä päivänä puuhevosen vanhasta pukista. Minulla on tapana laittaa Poni aina kiinni viereiseen puuhun ja tuo puuheppa toimii silloin varustetelineenä. Muuna aikana sitä voivat lapset käyttää leikeissään. Tallikissat ovat nyt jo vanhan kissamme viime kesäisiä pentuja. Äitikissa oli synnyttänyt ne tallin vintille salaa, emmekä me etsinnöistä huolimatta löytäneet niitä sieltä. Minä jo ehdin kuvitella, että ehkäpä pennut eivät ole selvinneetkään, kun missään ei ketään näkynyt. Äitikissakin vietti paljon aikaansa pihalla ilman huolen häivää. Sitten eräänä aamuna syksyllä kun ilmat viilenivät, olikin ulko-ovemme vieressä olevassa kissan kopissa kaksi pientä karvapalloa, ujoina äitinsä helmoissa. Arvatkaa vain kuinka iloisia olimme tästä yllätyksestä. Otimme ne sisälle pannuhuoneen lämpöön ja J kesytti niistä vähän villeistä pennuista pikkuhiljaa ihmisiin luottavia lemmikkejä. Tosin ovat ne edelleen aika arkoja ja ihan erilaisia kuin sisälle syntyneet pennut, joita aikaisempina vuosina on meillä ollut.
 
 
 
Niina
 
 
 


Kommentit

  1. Kauniita kuvia olet laittanut. On sulla ihana piha, ja tuo puuheppa on hauska yksityiskohta. Samoin myös tuo puupenkki, jossa on narsissit.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…