Siirry pääsisältöön

Kukat kauniit kivimuurilla



Parkkipaikan kivimuuri on ihana. Onneksi keksimme tehdä sen. Etupiha sai ihan uudenlaisen ilmeen porakivien myötä ja parasta on tietysti se, että saimme nämä upeat kivet hyödynnettyä. Aidan päälle voi asetella vaikka kesäkukkia, kuten kuvista näkyy...

 
Jo vanha Äiti-kissa synnytti alkukesästä kolme suloista pentua, jotka saimme lopultakin pyydystettyä satulahuoneeseen. Emo oli siirtänyt pennut pihan vanhan lautakasan alle, josta J ne sitten huolellisesti houkutteli luokseen ja kantoi turvaan. Nyt Äiti-kissa viettää niiden kanssa tyytyväisenä aikaa satulahuoneen pehmeällä nojatuolilla ja pennut kesyyntyvät kun niitä käy yksi jos toinenkin siellä ihastelemassa ja sylittelemässä. Pentukuvia luvassa myöhemmin.
 
 
 Kesä se tuntuu vasta alkaneen. Helteet ovat tuoneet mukanaan tukalan olon, jonka vuoksi pihalla tulee vietettyä aikaa vasta illalla, kun on jo hieman viileää. Hevoset juovat vettä ennätysmääriä ja välillä niitä pitää viilentää suihkuttamalla vettä niskaan. Minä odotan jo syksyä ja viileämpiä päiviä. Kyllä sekin sieltä tulee aikanaan.
 
 

 
Niina
 
 
 

Kommentit

  1. Hei! Löysin blogisi sattumalta, kun vierailin Saman Otavan alla-blogissa ja päätin heti liittyä lukijaksi. Tunnen hengenheimolaisuutta, sillä asun itsekin parisataa vuotta vanhassa hirsitalossa, jonka kunnostetussa versiossa olemme asuneet jo reilut 26 vuotta. Täälläpä on kivoja kuvia ja tekstejä, joten on mukavaa tulla niitä toistekin katsomaan!

    Tervetuloa vierailulle Kylätiellä-blogiini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiva kun löysit tiesi tänne. On uskomattoman hienoa saada asua vanhassa talossa, jossa historian voi oikein aistia. Tunnet varmasti itse samoin siellä :) Toivottavasti tule toistekin käymään. Minäpä käyn kurkkaamassa sinun blogiasi :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla