Siirry pääsisältöön

Elämää lapsiperheessä



Hiihtolomalaiset ovat palanneet kouluun, tytön ristiäiset on juhlittu ja arki on taas palannut. Päivät ovat osittain rauhallisia. Tai no miten sen nyt ottaa. Ulkopuolisen silmin näyttää olevan varmasti kaikkea muuta. Useimmin olenkin enemmän huolissani toisten jaksamisesta, kuin itseni. Minä pidän siitä, että päivät ovat puuhaa täynnä, eikä lepohetkiä juurikaan ole. Ymmärrän kuitenkin, ettei tällainen tahti kaikille sovi. Päivät venyvät pitkiksi, mutta minua se ei ole haitannut. Pieni tyttäremme on omaksunut sellaisen tahdin, että päivän hän nukkuu ja sitten myöhään lähellä puolen yön hän herää pirteänä ihmettelemään maailmaa. Ennen kuin nukkumaan päästään, niin kello on jo lähellä kahta yöllä. Aamulla viiden aikoihin hän syö ja sitten nukkuu noin yhdeksään. Pikku L heräilee kahdeksan aikoihin ja J valmistautuu kouluunlähtöön. Olen usein aivan silmät ristissä aamun ensimmäisen tunnin, mutta aamutallin tehtyäni olo on jo pirteä. Sillä olotilalla sitten jaksaa taas lopun päivää ja harvemmin viitsii päiväunia nukkua. Itse koen, että aamupäivät ovat mukavan hiljaisia ja saan rauhassa syödä aamupuuroni, kun lapset ovat ensin saaneet mahansa täyteen, niin ja hevoset. Kai sitä on niin tottunut hälinään, ettei se tunnu mitenkään erityisen rasittavalta ja päin vastoin odotan aina innolla, josko kylään tulisi lisää porukkaa. Leivon aika usein kaikenlaista ja haluankin mieluummin tarjota omia tuotoksiani, kuin kaupan herkkuja.

Tallihommissa viihtyvät kaikki. Jokaiselle löytyy kyllä sopivaa puuhasteltavaa ja hevosten ruokkiminen on hauskinta. Minä pääsen helpolla, kun neljä lasta täyttää kottikärryt nopeasti heinällä, josta sitten jaamme ne tasapuolisesti hevosten kesken. Pikku L:n pitää toki saada matkustaa myös heinäkasan päällä tarhojen välillä.
 
Pojilla on jo ihan omat leikit. Isoveljet ovat huolehtivaisia ja katsovat tarkkaan, ettei Pikku L kiipeä vaarallisiin paikkoihin. On niin ihana katsoa vierestä, kuinka sisarukset ovat tärkeitä toisilleen.
 
Ristiäisiä juhlittiin juhlasalissa. Tyttäremme pukeutui suvun vanhaan kastemekkoon, joka on erittäin kaunis. Se on tehty isomumman häähunnusta ja ikää sillä on jo 60-vuotta. Helmasta mekko on vähän rispaantunut, mutta muuten oikein hyvässä kunnossa. Pieni neiti käyttäytyi kastetilanteessa rauhallisesti ja jokaisella sisaruksella oli oma pieni tehtävänsä lukiessa ja kuivatessa pikkusiskon päätä.
 
Tyttäremme sai kauniin nimen. Toisen nimistä hän sai isoisomumman mukaan.
 
 
 
Olen yllättynyt siitä, miten hyvin Pikku L on ottanut pikkusiskonsa vastaan. Ajattelin etukäteen, että juuri kaksi vuotta täyttäneenä hän voisi olla kovinkin mustasukkainen. Se on tuonut varmasti myös omalta osaltaan sujuvuutta arjen pyöritykseen.
 
Pikku L on automiehiä. Naapurin isäntä tekikin hänelle tällaisen mielettömän upean puisen auton. Aivan ihana! Mietimme tässä, minkä väriseksi maalaisimme sen.
 
 

Olen alkanut jo odottaa lumien sulamista. Nyt kun lunta on niin vähän, että sulaa maata pilkistää paikoittain, niin on mielikin jo keväässä. Meillä on lisäksi suunnitelmissa uuden hevoslaitumen perustaminen ihan tähän talon viereen ja siitä tuleekin kerralla niin iso, ettei sitä välttämättä tarvitse lohkoa ollenkaan. Näen jo sieluni silmin, miten hienoilta hevoset näyttävätkään laiduntaessaan mäen harjalla kauniina kesäpäivänä. Kentän pohjan kunnostustakin olisi luvassa kevään mittaan. Odotan, että tuo inhottava jäärata, joka ratsastuskentällä tällä hetkellä on sulaisi ja saisimme ajaa sinne vähän lisää hiekkaa. Että monenlaista projektia olisi taas luvassa. No, eipä käy aika pitkäksi.


Mukavaa viikonloppua teille rakkaille lukijoille! Jään tänne odottelemaan siskoni saapumista etelästä päin. Täällä siis myös odotettavissa ihana viikonloppu <3



 
 
Niina
 
 
 
 
 
 
 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla