Siirry pääsisältöön

Juhlatuulella



Näin on juhlakausi taas lähtenyt käyntiin. Ensimmäisenä juhlittiin esikoiseni 10-vuotissynttäreitä koko luokan voimin ja parin muunkin ystävän. Tänä vuonna päätimme pitää juhlat puutarhassa, koska sääennuste lupasi aurinkoa torstaille. Ja näin myös kävi. Aivan ihanat ulkoilmajuhlat saimmekin. Ohjelmaa olin kehitellyt tietenkin, jottei aika käy pitkäksi ja että käteen jäisi muutakin, kuin herkkuja pullollaan oleva maha. Myös nykylasten suosimalta konsolipelailulta vältyttiin huomaamatta, kun ulkona oltiin koko juhlien ajan.

 
Meillä oli pienet joukkuekisat ja lajeina olivat ilmapallon poksautus tikkaa heittämällä, frisbeen heitto verkkoon, lippujen kerääminen puiston puista, tennispallon pompotus, pallon kuljetusta lusikassa kivimuurin päällä ja pallojen kalastusta lammesta. Kahdeksantoista osanottajaa ja kaikki onnistuivat hienosti tehtävissään. Sen päälle ruoka maistui ja tietenkin myös herkut. Lopuksi halukkaat saivat kokeilla myös poniratsastusta. Eli urheilua pari tuntia mukavassa säässä.
 
Tuntuu jotenkin uskomattomalta ajatella, että olen ollut äiti jo kymmenen vuotta. Muistan niin elävästi sen jännittävän hetken, kun sain ensi kertaa pienen esikoiseni syliini. Sana äiti tuntui oudolta ja vieraalta, kun se minuun yhdistettiin. Taisi mennä pari päivää, ennen kuin oikeasti ymmärsin, että olin saanut lapsen. Ihan oman. Olin silloin vielä niin nuorikin. Vasta kaksikymmentä, eikä ystäväpiirissäni ollut muita äitejä. Onneksi sain paljon apua ja aina oli tukea tarjolla, jos sellaisen tarve tuli. Elimme poikani kanssa lähes kuusi vuotta kaksin, kunnes muutimme tänne asumaan. Yksinhuoltajuus on siis hyvin tuttua minulle ja tiedän miten haastavaa se on. Pärjäsimme kuitenkin hienosti, vaikka yhdessä vaiheessa oli työn, opintojen  ja päivähoidon yhdistämisen kanssa aika rankkaakin. Nämä vuodet opettivat varmasti minulle paljon ja suhtaudunkin aika rennosti nykyään arjen pikku haasteisiin. Toivon, että poikani pärjää tässä elämässä ja yritän antaa hänelle kaiken tukeni edesauttaakseni sen toteutumista. Tulevat teinivuodet voivat olla rankkoja niin vanhemmille, kuin lapselle itsellekin. Hieman hirvittää jo, mitä on tulossa. Joka ikävaiheessa on omat huolenaiheensa. Sitähän tämä elo lasten kanssa on.
 
 
Se uusi kaluste, jonka olen hankkinut meille on kurikkalaisen Perinneverstas Talonpojan tekeleitä. Kaappi on rakennettu vanhoista ikkunoista. Lopputulos on kaunis ja uniikki. Mutta siitä lisää ihan pian.
 
 
 
 
 
Niina
 
 
 

 
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…