Siirry pääsisältöön

Märkää ja kun kumisaapaskin on puhki...



Tässä muutama kuva eiliseltä päivältä. Rodo on vielä täydessä loistossaan. Tämän päiväinen sade oli piiskannut kukat vähän kurjaan kuntoon, eikä ne varmaan siitä enää parannu.

Aittakamarit saavat pian vieraita, kun tallillamme järjestetään ensimmäinen yön kestävä heppaleiri. Olen itse aivan innoissani siitä. Ja uskon, että myös leiriläiset. Minulle se onkin tuttua puuhaa, koska työskentelin vuosikaudet ratsutallilla, jossa oli vilkasta leiritoimintaa. Mutta onhan tämä eri juttu, kun järjestän kaiken aivan itse. Meillä on leiritoimintaa varten oikein hyvät puitteet ja uskon, että jatkossa tulemme järjestämään niitä lisää.
 
 
 
 
 
Tänään on satanut koko päivän. Kurjaa, ei voi muuta sanoa. Kumisaappaani oli puhjennut. Sukka kastui ja muutenkin olo on ollut nuhjuinen. Kävin iltatallin jälkeen laidunta taas tiirailemassa. Ruoho oli kasvanut eilisestäkin silminnähden. Jotain hyvääkin siis. Pian hevoset pääsevät laukkaamaan villisti pitkin laidunmaata. Pohjakin on tiivistynyt tarpeeksi ja kestää hyvin kopisevia kavioita.
 

Tämä kuva laitumesta on otettu jokunen päivä sitten.
 
Lämpö ja vesisade on saanut aikaan oikean kasvupyrähdyksen. Nyt illalla ruoho oli jo näin pitkää.
 
Ja rusakoillekin tuntuu maistuvan. Yöaikaan niitä näkee pellolla useita.
 
 
 
 
 
Niina
 
 
 
 


Kommentit

  1. Kauniita kuvia. Itsellä on ollut tämä viikko lomaa niin kyllähän nää kelit ajaa sisäsiivoamisiin, onneksi kerran ehdin auringossa mattopyykille.
    Hyvältähän tuo niitty jo mun silmissä näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllähän nämä kelit ovat olleet lomalaisia ajatellen aika surkeat. Kesäkuu tuntuun olevan nykyään kaikkea muuta kuin mitä nimi antaa ymmärtää. Mattopyykistä minäkin tässä haaveilen. Mäntysuovan tuoksusta ja omiin ajatuksiin vaipumisesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…