Siirry pääsisältöön

2-vuotias perennapenkkini



Eräänä päivänä pari vuotta sitten sain idean perustaa pitkän kukkapenkin vanhan navetan kivijalan edustalle. Aloin innokkaasti kaivamaan maata ja jo puolessa välissä penkkiä tuli olo, että oliko tämä sittenkään niin hyvä idea. Penkki on pitkä ja melko kapea. Aika haastava siis. Tein kuitenkin työn loppuun ja toin vanhaa kompostimultaa monen monta kottikärryllistä pohjalle. Reunaan laitoin muutaman koivunrungon ajatuksena, että sitten kun ne lahoavat jossain vaiheessa, niin laittaisin tilalle jotain vähän pysyvämpää ratkaisua. Jo samana kesänä siirsin penkkiin pihastamme joitakin monivuotisia kasveja sekä ostin uusia. Tyhjiin kohtiin istutin kesäkukkia. Tänä kesänä penkki on jo aikamoisen rehevä, eikä kesäkukille enää löydy tilaa.

 
Kevätpikkusydän(Dicentra eximia)
Särkyneeksi sydämeksi tätä meillä kotona aina kutsuttiin. Samaa sukua kuitenkin. 
Tarhakalliokielo. Lajike "Weihenstephan".
Ensi keväänä pitää muistaa jakaa silmupistokkaista.
Mikäs tämä olikaan? Viime vuonna sen vielä muistin...
Pian kukkivat vasemmalla päivänkakkarat. Takana ukonkelloja. Paljon on kasveja, joita en lehdistä tunnista, enkä ulkoa muista. Kirjan avulla on kuitenkin hauska tehdä tutkimustyötä, vaikka joka kerta harmittaa, miksi nimet eivät tunnu jäävän millään päähän.

Olen selvästi hillitympien kukkien ystävä. Ylitsepursuava väriloisto ei ole minun juttuni ja pidänkin enemmän vaaleista ja ehkä vähän hailakoista sävyistä. Tämän kukkapenkin perustaminen on ollut haaste minulle. Kukat, jotka tähän olen valinnut ovat osittain hetken mielijohteesta sinne päätyneet. Ne mitkä ovat silmää miellyttäneet. Asettelu ei varmasti mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta minä tykkään. Kuvat eivät ole tässä parasta mahdollista laatua, koska olen ottanut ne kännykällä. Kamerani on jotenkin epäkunnossa, eikä suostu tarkentamaan lainkaan. Kurja tilanne bloggarille, mutta ehkä saan sen pian kuntoon kuitenkin. Uusi kamerakaan ei olisi huono juttu, mutta nyt juuri sellaisen investoimiseen en ole valmis. Ihanasti kukkivat jo lapsuudessani kovasti ihailemani lemmikit. Niitä on pihapiirissämme aika paljon siellä ja täällä, enkä lakkaa ihmettelemästä niiden herkkää kauneutta. Kukkien katselu tuo paljon muistoja varhaisista lapsuusajoista. Muistan seuranneeni äidin samettikukkien kasvatusta ja kukkapenkkien hoitoa mielenkiinnolla. Meillä oli tapana jakaa mielessämme kukkalajikkeita sisareni kanssa ja sitten bongailimme omiamme mistä milloinkin. Lapsuuden kesät olivat kauniita ja aina helteisiä. Ainakin muistoissani. Vaikka tänä kesänä on ollut viileää ja ainakin meillä täällä kovin tuulista, on minulla kuitenkin ollut melkoisen hyvä kesäfiilis päällä. Puutarhahommat kiinnostavat taas enemmän kuin viime kesänä. Kesäkukat kerkesin laittamaan maahan ja ruukkuihin ajoissa, joten nyt ei tarvitse kuin odotella niiden rehevöitymistä. Äitini on hoitanut kasvimaan ja kasvihuoneen mallilleen, eli hommaa ei ole jäänyt minun kontolleni liikaa. Näihin tunnelmiin jään odottamaan keskikesän juhlaa. Voikaa hyvin!



 
 
Juhannustoivotuksin, Niina :)
 
 
 
 


Kommentit

  1. Aivan ihana penkki kasveineen, tuossa kalliokielopenkissä on nukkapähkämöä, sen tunnistin. Tuo kivimuuri sopii taustaksi hyvin.
    t. Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Penkki muuttuu joka kesä vähän, kun kasvit rehevöityvät. Maa on selvästi ravitsevaa. Ikivanhaa kompostimultaa ja vähän palanutta hevosenlantaa seassa. Tuntuu, että kasvit kasvavat penkissä pikavauhtia.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…