Siirry pääsisältöön

Elämää suurperheessä



No millaista se elämä sitten on, kun lapsia pyörii ympärillä kasapäin ja hevosiakin on viisi sekä kissoja vaihteleva määrä. Kanin hankintakin on nyt haaveissa tämän kesän aikana. Ainakaan aika ei käy pitkäksi, eikä hiljaisia hetkiä juuri ole kuin yöaikaan. Koti on myös lähes aina sekaisin. Pyykkivuoret ovat hillittömiä. Kenkiä on eteisen lattiat pullollaan. Ne eivät pysy rivissä sitten millään. Pesukoneet laulavat, vessapaperirulla on aina loppu. Kokoajan on ruokailua tai ruuanlaittoa, hevosten ruokinnat mukaan lukien. Päässä pyörii paljon ajatuksia. Tekemättömiä töitä on aina, eikä ne lopu koskaan. Hammaslääkäriajat unohtuvat, anteeksi vain. Sitten on lasten viemistä, hakemista sinne ja tänne. Päivään mahtuu hetkiä kun vain katson tätä menoa ja mietin, että joku päivä minä matkustan jonnekin. Ehkä Italiaan. Kävelen siellä kauniina kesäpäivänä kevyesti liehuvassa kukkamekossani pitkin uskomattoman kauniita katuja ja vain minä ja omat ajatukseni seuranani. No niin, nyt paloi lettu! Kyllä minä sen voin syödä vielä. Paljon hilloa päälle. Vauva vähän itkeskelee ja käyn tyynnyttelemässä. Samalla mietin, että voisin kokeilla myöhemmin sekoittaa kankaan painantavärejä keskenään ja painaa kankaalle satupuun. Siitä tulisi kiva taulu lastenhuoneeseen. Sekin pitäisi remontoida. On jäänyt tekemättä. Jokaiseen päivään mahtuu myös niitä hetkiä, kun ajattelen kuinka onnellinen olenkaan. Olen aina haaveillut suuresta perheestä. On mukavaa elää näin. On välillä myös raskasta. Mutta sitten on taas mukavaa. Ja letut palaa.  En kuitenkaan stressaannu enää helposti. Olen pääasiassa hyväntuulinen. Yhden lapsen kanssa olin paljon väsyneempi. Kuinka se on mahdollista? Tiedän myös, että niin kauan kuin jaksan suunnitella kaikkea uutta projektia, niin en voi olla kovin väsynyt. Olen elämäniloisempi kuin koskaan. Minä itse rakennan elämäni. Päätän siitä, mihin suuntaan se kulkee. Jos olen iloinen, niin se ei voi olla kuin oikea suunta. Seuraan myös tarkkaan perheenjäsenten reaktioita. Haluan oppia tunnistamaan jokaisen rajat. Me kaikki olemme erilaisia, eikä se mikä itselle sopii, ole toiselle välttämättä hyvä. Toinen voi toimia kovan paineen alla hyvin vielä, kun toiselle pienikin ahdistus on jo lähes liikaa. Elämä muokkaa meitä, mutta persoona on synnynnäistä. Ei ole tarkoitus yrittää muuttaa sitä, vaan oppia elämään se huomioiden.


Naapuritilalta tuli kuorma tuoretta heinää. Piti lyödä heinäseipäät maahan ja nostella osa heinistä kuivumaan niille. Äitini näytti taitonsa tälläkin saralla. Olen hänen täällä olonsa ansiosta tutustunut häneen ihan uudelleen. Huomaan, että äitini onkin oikea moniosaaja. Nämä asiat ovat kai niitä, mitkä ymmärtää vasta näin aikuisena. Enkä enää ihmettele, miksi itsekin touhuan kokoajan jotain. Olen perinyt sen puolen vanhemmiltani. Yrittäjyys on verissä. Ja sitten tämän ainaisen vilskeen keskellä viihtymisen olen tainnut periä mummoltani. Kunnioitan häntä suuresti ja ihmettelen miten hän siihen aikaan selvisi seitsemän lapsen hoidosta, kun lämmin vesikään ei ollut mikään itsestään selvyys. Toiset ihmiset pystyvät venymään ihan mahdottomiin, kun tilanne sen vaatii.

Satuin katsomaan ikkunasta ulos juuri, kun aurinko alkoi laskea puiden taakse. Kultaiset valon säteet pyyhkivät rinnelaitumen pintaa kauniisti. Oli pakko juosta vielä ulos räppäämään muutama kuva.





 
Niina
 
 
 
 
 
 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…