Siirry pääsisältöön

Vipinää vilskettä



Huhhuh, mikä vuoden avaus. Ihan hirmuisesti on meidän perheessä ollut tapahtumia. Ratsastustallin kurssien ja leirien suunnittelu on ollut aiheena monet illat. Osa kursseista on jo lähes täynnä. Todella hieno juttu. Miehen puheenjohtajaksi valitseminen Kurikka-Seuraan oli iloinen yllätys. Olen erittäin iloinen hänen puolestaan. Uskon, että hän on kuin tehty siihen tehtävään. Kotiseutu ja historia ovat lähellä hänen sydäntään  ja nyt hänellä on oiva tilaisuus päästä tekemään töitä näiden tärkeiden asioiden parissa. Kurikka-Seuran  kotisivuihin kannattaa käydä tutustumassa ja jos esimerkiksi kesälomareissu suuntautuu Kurikkaan, niin ehdottomasti museovierailu on paikallaan. Kurikka Nyt-kaupungin lehdessä on juttu meidän perheestä ja sen jakelu on perjantaina. Siitä kerron lisää, kun saan sen ensin käsiini. Yhtä sun toista on vielä tuloillaan, enkä malta odottaa millaiseksi tämä vuosi mahtaakaan vielä muodostua.

Harrastukset vievät myös oman osansa. Aloitin laulutunnit viime syksynä Kurikan kansalaisopistolla ja täytyy kyllä sanoa, että ei tullutkaan haukattua ihan pientä palaa kakkua. Onneksi olen kuitenkin ehdoton kakkufani. Lapset ovat joutuneet laulavan äidin yleisöksi vähän päästä, kun yritän treenata kappaleita. Vaikka olen pitänyt itseäni ihan hyvänä laulajana, niin tekniikka vaatii todella paljon vielä hiomista. Aivan ihanaa, että uskalsin lähteä tähän mukaan. Ensiesiintyminenkin on jo takana, eikä se ollut ollenkaan kamalaa. Kuntosalitreenaukseen minulla on myös aikomus hakea vähän lisää pontta ammattilaisen ohjauksella. Sitä odotan myös innolla. Moni miettii varmasti, että eikö vähempikin riittäisi? Uskokaa pois, mietin itsekin ihan samaa välillä. Minulla on kuitenkin niin hyvä olla näin. En voisi olla hyvinvoivempi henkisesti, vaikka toki naisena tunteet menevät välillä vuoristorataa. Väsymystäkin esiintyy, mutta en minä koe, että se olisi muuta kuin hetkellinen olotila. Seuraavana päivänä saa taas levätä edellisen päivän väsymyksen pois. Tai jos ei vielä silloin, niin pian kuitenkin. Minusta tuntuu, että elämällä on vielä niin paljon annettavaa minulle, enkä missään tapauksessa halua päästää sitä ohi. Keskityn asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Edelleen, illalla kun käyn  nukkumaan on minulla hyvä tunne, kun ajattelen seuraavaa aamua.

Pieni tyttäremme C, joka syntyi niin pikkuruisena, ettei sitä voinut ymmärtää. Hän on niin iloinen ja viisas lapsi. Helmikuun lopulla vietämme toiset 1-vuotissynttärit, koska kehitysikä lasketaan vielä lasketun ajan mukaan ja tämä aika on 26.2. Ensimmäiset ja oikeat synttärit olivat 25.11. C kehittyy omaan tahtiin, mutta on kirinyt hienosti kiinni ikäisiään. Hän rakastaa musiikkia ja heti sitä kuullessaan alkaa taputtamaan käsiä yhteen ja heijaamaan itseään tahdissa. Muskari on ollut meille mukava harrastus. Hän pitää myös siitä, kun kävelemme tupaa ympäri pitäen käsistä kiinni. Lastenpolilla tulemme käymään tasaisin väliajoin kasvu- ja kehityskontrolleissa aina kouluikään saakka, koska C on syntynyt niin pienillä viikoilla. Nyt kaikki näyttää olevan oikein hyvin, eikä merkkejä keskosuuden jättämistä jäljistä ole.

Talvisia kuvia Rinta-Kurikasta. Puhdas lumipeite saa aikaan satumaisen tunnelman. Nämä ovat niitä hetkiä, joita tulen vielä kaipaamaan kun kevät pian tulee ja sulattaa maan. Osa kuvista löytyy myös blogin facebook-sivuilta. Liittykäähän sinne, jos ette vielä ole ;) Kartano keltainen facebookissa

 
 



Niina <3
 
 
 
 


Kommentit

  1. Kiitokset hienoista kuvista ja Kurikka-seura-linkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä on hieno museo, jossa kannattaa vierailla :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…