Siirry pääsisältöön

Hyytävää uutta vuotta!



Täällä on ollut tunnelma kuin suoraan Hohdosta!

Kartanon suuri lämpökattila hohtaa punaisena, kun sitä lämmitetään yötä päivää, jotta talo pysyisi siedettävän lämpöisenä. Isäntä haahuilee sängyn ja kattilan väliä yöt läpeensä puoli nukuksissa ja minä säpsähtelen hereille milloin hirsien aavemmaiseen paukkeeseen ja milloin muihin outoihin ääniin. Tänäänkin oli pakkasta -32c. Ihan hyytävä keli.

Hevoset ovat olleet paljolti sisätiloissa ja vain hetkeksi laskettu ulos. Huomenna ilmeisesti onneksi jo vähän lauhtuu. Rupeaa käymään työlääksi lämpimän veden kanto hevosille ja poneille.

Kaikesta huolimatta näinä pakkaspäivinä on jäänyt enemmän aikaa kotitöille. Olen pessyt urakalla pyykkiä ja yrittänyt järjestellä paikkoja. J:n huoneessakin on nyt uusi järjestys. Mutta talouden pito on vielä vähän retuperällä. Minulla on yksinkertaisesti liian vähän aikaa. En koskaan ehdi tekemään asioita loppuun asti. Se aiheuttaa harmaita hiuksia. Arki rullaisi paljon helpommin, kun asiat olisivat omilla paikoillaan, eikä puhtaita sukkia tarvitsisi metsästää puhtaiden pyykkien hervottomasta kasasta. No, ehkä vielä joskus sitten.

 


Lunta on juuri sen verran, että talveksi voi kutsua. Rattikelkat, liukurit ja pulkat on vielä meillä varastossa. Toivottavasti pääsisimme niitä pian kokeilemaan.

Ja se Hohto odottaa katsojiaan tänä iltana. Hurrr!





 
 
Niina
 
 
 
 
 
 
 
 
 


Kommentit

  1. Niina, varmaan on monta muutakin "taloudenhoitajaa" ja äitiä jolla yksinkertaisesti on liian vähän aikaa että saisi kaikki asiat hoidettua täydellisesti. Tärkeintä on että olette terveitä ja suht koht levänneitä, koeta sinäkin saada sitä uniaikaa.

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on. Täydellistä on turha edes tavoitella, mutta välillä siedettäväänkin tuntuu olevan matkaa. Mutta olet oikeassa, että terveys ja hyvinvointi ovat tärkeintä. Onneksi olemme välttyneet vakavilta sairasteluilta, vaikka kaikenlaista muuta sitten onkin tähän syksyyn ja vuodenvaihteeseen mahtunut. Toivon, että pääsemme tänä vuonna vähän jo helpommalla. Hyvää uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla