Huhhuh, mikä vuoden avaus. Ihan hirmuisesti on meidän perheessä ollut tapahtumia. Ratsastustallin kurssien ja leirien suunnittelu on ollut aiheena monet illat. Osa kursseista on jo lähes täynnä. Todella hieno juttu. Miehen puheenjohtajaksi valitseminen Kurikka-Seuraan oli iloinen yllätys. Olen erittäin iloinen hänen puolestaan. Uskon, että hän on kuin tehty siihen tehtävään. Kotiseutu ja historia ovat lähellä hänen sydäntään ja nyt hänellä on oiva tilaisuus päästä tekemään töitä näiden tärkeiden asioiden parissa. Kurikka-Seuran kotisivuihin kannattaa käydä tutustumassa ja jos esimerkiksi kesälomareissu suuntautuu Kurikkaan, niin ehdottomasti museovierailu on paikallaan. Kurikka Nyt-kaupungin lehdessä on juttu meidän perheestä ja sen jakelu on perjantaina. Siitä kerron lisää, kun saan sen ensin käsiini. Yhtä sun toista on vielä tuloillaan, enkä malta odottaa millaiseksi tämä vuosi mahtaakaan vielä muodostua.
Harrastukset vievät myös oman osansa. Aloitin laulutunnit viime syksynä Kurikan kansalaisopistolla ja täytyy kyllä sanoa, että ei tullutkaan haukattua ihan pientä palaa kakkua. Onneksi olen kuitenkin ehdoton kakkufani. Lapset ovat joutuneet laulavan äidin yleisöksi vähän päästä, kun yritän treenata kappaleita. Vaikka olen pitänyt itseäni ihan hyvänä laulajana, niin tekniikka vaatii todella paljon vielä hiomista. Aivan ihanaa, että uskalsin lähteä tähän mukaan. Ensiesiintyminenkin on jo takana, eikä se ollut ollenkaan kamalaa. Kuntosalitreenaukseen minulla on myös aikomus hakea vähän lisää pontta ammattilaisen ohjauksella. Sitä odotan myös innolla. Moni miettii varmasti, että eikö vähempikin riittäisi? Uskokaa pois, mietin itsekin ihan samaa välillä. Minulla on kuitenkin niin hyvä olla näin. En voisi olla hyvinvoivempi henkisesti, vaikka toki naisena tunteet menevät välillä vuoristorataa. Väsymystäkin esiintyy, mutta en minä koe, että se olisi muuta kuin hetkellinen olotila. Seuraavana päivänä saa taas levätä edellisen päivän väsymyksen pois. Tai jos ei vielä silloin, niin pian kuitenkin. Minusta tuntuu, että elämällä on vielä niin paljon annettavaa minulle, enkä missään tapauksessa halua päästää sitä ohi. Keskityn asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Edelleen, illalla kun käyn nukkumaan on minulla hyvä tunne, kun ajattelen seuraavaa aamua.
Pieni tyttäremme C, joka syntyi niin pikkuruisena, ettei sitä voinut ymmärtää. Hän on niin iloinen ja viisas lapsi. Helmikuun lopulla vietämme toiset 1-vuotissynttärit, koska kehitysikä lasketaan vielä lasketun ajan mukaan ja tämä aika on 26.2. Ensimmäiset ja oikeat synttärit olivat 25.11. C kehittyy omaan tahtiin, mutta on kirinyt hienosti kiinni ikäisiään. Hän rakastaa musiikkia ja heti sitä kuullessaan alkaa taputtamaan käsiä yhteen ja heijaamaan itseään tahdissa. Muskari on ollut meille mukava harrastus. Hän pitää myös siitä, kun kävelemme tupaa ympäri pitäen käsistä kiinni. Lastenpolilla tulemme käymään tasaisin väliajoin kasvu- ja kehityskontrolleissa aina kouluikään saakka, koska C on syntynyt niin pienillä viikoilla. Nyt kaikki näyttää olevan oikein hyvin, eikä merkkejä keskosuuden jättämistä jäljistä ole.
Talvisia kuvia Rinta-Kurikasta. Puhdas lumipeite saa aikaan satumaisen tunnelman. Nämä ovat niitä hetkiä, joita tulen vielä kaipaamaan kun kevät pian tulee ja sulattaa maan. Osa kuvista löytyy myös blogin facebook-sivuilta. Liittykäähän sinne, jos ette vielä ole ;) Kartano keltainen facebookissa
Niina <3
Kiitokset hienoista kuvista ja Kurikka-seura-linkistä!
VastaaPoistaKiitos! Meillä on hieno museo, jossa kannattaa vierailla :)
Poista