Siirry pääsisältöön

Unohdettu laatikko



Monet teistä tietävätkin kiinnostukseni vanhoja esineitä kohtaan ja etenkin talosta löytyviä esineitä. Oikeastaan ei tarvitse löytyä kuin esimerkiksi vanha joulukortti, niin olen taas huomaamattani vajonnut jonnekin sadan vuoden päähän tästä hetkestä. Pitkään aikaan en ole antanut itselleni lupaa siihen. En ole uskaltanut kurkistaa laatikkoon, joka kiinnostaa minua kovasti. Pelkään, että sen jälkeen en saa töitäni tehdyksi tai valvon aamun pikku tunneille ja olen kuoleman väsynyt seuraavana päivänä. Mutta tänään, tänään minusta alkoi tuntua siltä, että ehkä voisin ihan pikkuisen vain. Lapset olivat nukkumassa jo ja iltatalli tehtynä. Keittiö ihan hyrskyn myrskyn, mutta silti. Ihan hetkeksi vain.


Ja mitä sieltä löytyikään...

Sonni Yritys, lehmät Varpu ja Henna. Vanhimmat kantakirjatodistukset ovat 30-luvun alkupuolelta.
Ja nämä upeat hopeiset aterimet. En ole koskaan aikaisemmin huomannut näitä.
Sorsakoskea ovat veitset. Kahva on yllättävän painava ja veitsen yläreunassa on viiste. Yhtään en osaa arvioida näiden ikää. Nopeasti googlaamalla en löytänyt vastaavaa mallia.
Haarukassa olevasta tekstistä on vaikea saada selvää, mutta muotoilu näyttää olevan sama veitsen kanssa.
Puhdistin yhden pariskunnan, vaikka ajattelin etten viitsi ruveta. Huomasin samalla, että veitsen kahva on hopeaa tai alpakkaa, mutta terä on ilmeisesti terästä.
 
Kyllä täällä edelleen tekee mielenkiintoisia löytöjä, vaikka välillä tuntuu, että kaikki paikat on tullut jo koluttua. On toki paljon sellaisia esineitä, jotka ovat olleet näkyvillä pitkään, mutta taustatutkimus on vielä tekemättä. Se esineissä kiehtookin eniten. Mitä ne ovat? Milloin? Kenen? Ja miksi?
 
 
Pyörähdin muuten tänään Kurikan Kotiseututalolla. Otin sieltä muutamia kuvia ja parhaiten jäi mieleeni vanhojen hääkuvien näyttely.
 
 
Hääpuvut henkivät hyvin oman aikansa tyyliä. Hääpuku oli usein tumma, eikä valkoiset olleet vielä saavuttaneet suosiota. Koristeettomuus ja selkeät linjat edustivat suomalaista hääpukua. Pohjanmaalla körttiläisyys(1700-luvulta lähtien) näkyi myös hääkuvissa.  Tumma ja säädyllinen kaulan peittävä hääpuku morsiamella ja sulhasella oli asiaan kuuluvaa.  Pröystäilevät hääpuvut ovat Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten yllä. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Amerikkaan siirtolaisiksi lähti tuhansia ihmisiä. Amerikka houkutti ja siitä kerrottiin menestystarinoita. Useimmiten menestystä ei kuitenkaan löytynyt ja ihmiset saattoivat elää hyvinkin kurjissa oloissa. Oli tärkeää kuitenkin kuvilla kertoa, että asiat olisivat toisin. Kuvien taustat olivat usein lavastettuja ja puvutkin saattoivat olla vuokrattuja vain tätä kuvausta varten. Siirtolaisia koetellaan edelleen joka puolella maailmaa. Monikaan asia ei ole muuttunut sadassa vuodessa.
 
 
 
 
 
 
Niina
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 



Kommentit

  1. Vanhasta talosta voi löytyä vaikka mitä aarteita!
    Olen itsekin niin hurahtanut noihin vanhoihin papreihin, lehtiin, astioihin jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Hurahtaminen on kai tapahtunut jo lapsena :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…