Siirry pääsisältöön

Unohdettu laatikko



Monet teistä tietävätkin kiinnostukseni vanhoja esineitä kohtaan ja etenkin talosta löytyviä esineitä. Oikeastaan ei tarvitse löytyä kuin esimerkiksi vanha joulukortti, niin olen taas huomaamattani vajonnut jonnekin sadan vuoden päähän tästä hetkestä. Pitkään aikaan en ole antanut itselleni lupaa siihen. En ole uskaltanut kurkistaa laatikkoon, joka kiinnostaa minua kovasti. Pelkään, että sen jälkeen en saa töitäni tehdyksi tai valvon aamun pikku tunneille ja olen kuoleman väsynyt seuraavana päivänä. Mutta tänään, tänään minusta alkoi tuntua siltä, että ehkä voisin ihan pikkuisen vain. Lapset olivat nukkumassa jo ja iltatalli tehtynä. Keittiö ihan hyrskyn myrskyn, mutta silti. Ihan hetkeksi vain.


Ja mitä sieltä löytyikään...

Sonni Yritys, lehmät Varpu ja Henna. Vanhimmat kantakirjatodistukset ovat 30-luvun alkupuolelta.
Ja nämä upeat hopeiset aterimet. En ole koskaan aikaisemmin huomannut näitä.
Sorsakoskea ovat veitset. Kahva on yllättävän painava ja veitsen yläreunassa on viiste. Yhtään en osaa arvioida näiden ikää. Nopeasti googlaamalla en löytänyt vastaavaa mallia.
Haarukassa olevasta tekstistä on vaikea saada selvää, mutta muotoilu näyttää olevan sama veitsen kanssa.
Puhdistin yhden pariskunnan, vaikka ajattelin etten viitsi ruveta. Huomasin samalla, että veitsen kahva on hopeaa tai alpakkaa, mutta terä on ilmeisesti terästä.
 
Kyllä täällä edelleen tekee mielenkiintoisia löytöjä, vaikka välillä tuntuu, että kaikki paikat on tullut jo koluttua. On toki paljon sellaisia esineitä, jotka ovat olleet näkyvillä pitkään, mutta taustatutkimus on vielä tekemättä. Se esineissä kiehtookin eniten. Mitä ne ovat? Milloin? Kenen? Ja miksi?
 
 
Pyörähdin muuten tänään Kurikan Kotiseututalolla. Otin sieltä muutamia kuvia ja parhaiten jäi mieleeni vanhojen hääkuvien näyttely.
 
 
Hääpuvut henkivät hyvin oman aikansa tyyliä. Hääpuku oli usein tumma, eikä valkoiset olleet vielä saavuttaneet suosiota. Koristeettomuus ja selkeät linjat edustivat suomalaista hääpukua. Pohjanmaalla körttiläisyys(1700-luvulta lähtien) näkyi myös hääkuvissa.  Tumma ja säädyllinen kaulan peittävä hääpuku morsiamella ja sulhasella oli asiaan kuuluvaa.  Pröystäilevät hääpuvut ovat Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten yllä. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Amerikkaan siirtolaisiksi lähti tuhansia ihmisiä. Amerikka houkutti ja siitä kerrottiin menestystarinoita. Useimmiten menestystä ei kuitenkaan löytynyt ja ihmiset saattoivat elää hyvinkin kurjissa oloissa. Oli tärkeää kuitenkin kuvilla kertoa, että asiat olisivat toisin. Kuvien taustat olivat usein lavastettuja ja puvutkin saattoivat olla vuokrattuja vain tätä kuvausta varten. Siirtolaisia koetellaan edelleen joka puolella maailmaa. Monikaan asia ei ole muuttunut sadassa vuodessa.
 
 
 
 
 
 
Niina
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 



Kommentit

  1. Vanhasta talosta voi löytyä vaikka mitä aarteita!
    Olen itsekin niin hurahtanut noihin vanhoihin papreihin, lehtiin, astioihin jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Hurahtaminen on kai tapahtunut jo lapsena :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla