Kartano keltainen

Kevät tulee. Hieman haikeaa. Joulu meni minulta vähän ohi ja tuntuu, että olen tulossa useammankin askeleen jäljessä. Kevät silti tulee jo. Tulppaanikimppu kuitenkin piristää mieltä ja saa minut jopa suunnittelemaan siemenien kylvöä. Saa nähdä jääkö se vain suunnitteluasteelle, vai toteutuuko jokin. Ehkä voisin laittaa vain vähän jotain. Ehkä jotain uuttakin. Olen onnellinen elämään nyt. Kotona on kaikesta huolimatta rauhallista, vaikka vilkas kaksi vuotias pitääkin liikkeessä. Hän on kuitenkin ottanut ennakkopeloistani huolimatta pikkusiskon hyvin vastaan. Mustasukkaisuutta ei ole vielä juurikaan ilmennyt. Minulle jää hyvin aikaa touhuta hänen kanssaan ja se varmaankin on auttanut asiaan. Vauva on puolestaan itse rauhallisuus. Välillä oikein harmittaa, kun hän nukkuu niin paljon. Hän on kuitenkin vielä niin pieni, että tarvitsee paljon unta. Pian tyttö täyttää kolme kuukautta, eikä vielä silloinkaan ole saavutettu laskettua päivää. Välillä tahtoo unohtua tämä tosiasia....

Hei vaan pitkästä aikaa! Siitä on jo useita kuukausia, kun olen blogia päivittänyt. Nyt kun elämämme on taas tasaantunut mukavaksi, niin ajattelin kertoa teillekin. Marraskuisena tiistaipäivänä elämä heitti vähän kuperkeikkaa. Moni varmaan tiesikin, että odotimme vauvaa, jonka oli määrä syntyä helmikuun loppupuolella. Kävikin niin, että marraskuun puolivälissä käväisin neuvolassa ihan vain varmuuden vuoksi tutkimuksessa ja siellä ilmenikin että vauva olisikin ollut jo kiirehtimässä maailmaan hieman turhan nopeaan tahtiin. Ambulanssi kiiruhti paikalle ja minua kiidätettiin Tampereelle yliopistolliseen sairaalaan totaaliseen vuodelepoon. Voitte varmaan kuvitella, kuinka suuri shokki se oli meille kaikille. Lääkäreiden tuomio oli, ettei ennen vauvan syntymää olisi mitään asiaa pois vaakatasosta. Pelkkä istumaan nousukin olisi liian suuri riski, joka voisi käynnistää synnytyksen. Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa vasta reilut 25 ja vauvan painoarvio oli n.800g. Kyllä pelotti ja pa...

Kerrassaan mukava viikonloppu takana. Sain siskoni tänne pitkästä aikaa. Kävimme hänen ja L:n kummitädin kanssaan lauantai-iltana Seinäjoella syömässä ravintola Juurella. Ihanaa ruokaa ja muutenkin mukava paikka. Voin suositella lämpimästi. Söimme siellä viiden ruokalajin menun ja kyllä tuli maha täyteen. Välillä on ihana käydä syömässä oikein hyvin ja ajan kanssa. Ihan luksusta tällaiselle kotiäidille. Sen jälkeen oli vielä Jenni Vartiaisen keikka Rytmikorjaamolla ja sekin aivan mahtava. Paikka oli tupaten täynnä, mikä tietenkin näin raskaana olevalle tuotti pientä stressiä, mutta onneksi väljempää tilaakin sitten löytyi vähän etäämmältä lavaa. Nyt on sisko taas hyvästelty ja lähetetty kotimatkalle. Onneksi näemme taas viimeistään jouluna seuraavan kerran. Olen tässä viikonlopun aikana ruvennut tutkimaan kaapistamme löytynyttä kansallispukua. Lainasin kirjastosta kirjan nimeltä Kansallispukuja Suomesta( Leena-Liisa Lehikoinen ja Mervi Puhakka). Kirjasta löytyy kaikki myynnissä ol...

Koska saa alkaa levittämään joulukoristeita ympäri taloa? Milloin voi ruveta kuuntelemaan joululauluja ja kaivaa tonttulakit esiin? Entä kyntteliköt ikkunoille? En millään malttaisi odottaa enää. Tuntuu, että vuosi vuodelta olen joulusta aina vain enemmän innostunut. Ja vaikka ensilumikin jo suli pois, ei se ole joulufiilistä vienyt. Olen siis päättänyt purkaa intoani askartelemalla koristeita. Tänään tein kirjakuusen ja joitakin tähtiä kirjan sivuista. Joulukalenteri taaperolle on myös valmistumassa. Kävin hankkimassa siihen pieniä muovieläimiä yllätyksiksi. Uskoisin sen olevan alle kaksi vuotiaalle sopivampi kuin esim. suklaakalenteri. Jos joka päivä syödään suklaata lähes kuukauden ajan, niin ei se kyllä kovin hyvä juttu voi olla. J:lläkin on oma legokalenterinsa odottamassa. Rautalangasta vääntelin tähden latvaan vielä ja Riihimäen lasipurkki sai ympärilleen jouluisen lahjanarun, sekä käpyjä ympärilleen. Siinä helppo ja nopea jouluinen asetelma.   Jospa innostu...

Nyt on sänky valmis. Ollut kyllä jo hetken aikaa, mutta nyt vasta kuvia sain otetuksi. Kyseinen päästävedettävä on jälleen talon vanhaa kalustoa ja viettänyt viimevuodet ullakolla vähemmän edustavassa ulkomuodossaan. Väriltään se oli sellainen sinapinkeltainen ja pinnasta noen mustuttamakin vielä. 80-luvun tulipalossa moni huonekalu sai vaurioita, vaikka useimmat onnistuttiinkin pelastamaan ripeiden palomiesten ansiosta. Sängyn  hioi ja maalasi äitini, jolla on enemmän kokemusta näistä töistä. Vanha maali poistettiin lähes kokonaan ja siinäpä hommaa piisasikin. Pohjamaaliksi laitettiin valkoinen ja pintamaalissa on hieman siniharmaaseen taittuvaa sävyä. Olen väriin hirmu tyytyväinen. Sänky tulee sitten pikku L:n käyttöön ihan piankin. Siihen asti se saa toimia vielä vieraspetinä ompeluhuoneessa. Säädettävän pituutensa ansiosta myös aikuinen pystyy siinä nukkumaan. Sängyn iästä ei ole tietoa, koska vuosilukua ei löytynyt tästäkään. Eikä sen enempää tekijästäkään ole käsitystä. ...

Voi tätä syysväsymystä. Tai mitä lieneekin. Tekisi mieli vain nukkua ja nukkua. Ja silloin kun harvoin on siihen tilaisuus, ei olo ole päiväunien jälkeen yhtään sen pirteämpi. Ulkona oli kaunis päivä tänään, tosin kovin tuulinen myös. Otin kuitenkin kameran mukaan ulkoilemaan kanssamme ja sain räpsittyä vähän kuvia leikin lomassa. Etupihallamme on monta pihlajaa, jotka tänä vuonna ovat olleet hurjan marjaisia. Kauniita ne ovat vieläkin, vaikka lehdet rupeavat jo putoilemaan maahan. Pidän kovasti pihapiirimme runsaasta puulajitarjonnasta. Sieltä löytyy koivuja, vuorimäntyjä, kuusia, lehmus, pihlajia, hopeapajuja, tuomia ja varmaan vielä joitain muitakin lajeja, mitä en tähän hätään muista mainita. Puut ja kasvit ovat alkaneet kiinnostaa ihan erilailla kuin joskus nuorempana. Pidin kyllä kovasti jo lapsena metsäretkistämme isäni kanssa. Hän mielellään kertoi meille eri kasvien ja puiden nimiä, sekä opetti tunnistamaan lintuja äänien ja ulkonäön peruste...

Hämärtyneet syysillat saavat kaivamaan taas kynttilät esiin ja sytyttämään ne iltaisin. Ne saavat kummasti rauhoittumaan vilkkaan päivän päätteeksi. Pitkästä aikaa olen ruvennut katsomaan iltaisin myös telkkaria. En nyt tiedä onko se niin hyvä harrastus, mutta tämän ansiosta olen malttanut istua edes hetken paikallani ennen nukkumaan käymistä. Nyt on selvästikin tullut se hetki, kun on ihan pakko vähän hidastaa tahtia. Ohjelmaa on viikon jokaiselle päivälle tullut haalittua sen verran, ettei enempään pystyisi. Raskaus pistää väkisinkin rauhoittumaan ja pakottaa välillä kesken touhujenkin istumaan alas. Suoraan sanottuna minua hieman ärsyttää se. Tiedän kuitenkin, että on viisainta kuunnella omaa kehoa, jolloin sekä vauva että minä voimme paremmin. Minulle tämä raskaus on jo kolmas, mutta silti niin kovin erilainen kaikkine tuntemuksineen. Yritän kovasti oppia nauttimaan tästä odotuksesta, vaikka tiedän että olen enemmän sitä tyyppiä, joka vetäisi sen mieluusti läpi pikakela...