Siirry pääsisältöön

Akileijat ja kaikenlaista höpinää





Tänään on ollut pitkästä aikaa ihana aurinkoinen päivä. Olen viettänytkin sitä kukkapenkkejä ja kasvimaata kitkiessä. Huh, miten rikkaruohot ovatkaan saaneet kasvuvauhtia sadepäivistä.  Akileijoja ihastelin tuossa talon päädyssä ja otin muutamia kuviakin. Se on niin ihanan herkkä kukka ja jotenkin vielä kauniimmin tulee se herkkä puoli esille, kun se elää tuolla villissä ympäristössään niittyleinikkien ja muiden luonnonkukkien seassa. Olen minä niitä siirrellyt kukkapenkkeihinkin, mutta vaikuttavuus tuntuu hieman häviävän silloin.


J meni tänään elämänsä ensimmäiselle leirille. Hän oli kovin innoissaan lähdössä ja kun leiripaikalla olivat vastassa vielä tutut koulukaverit, niin eihän siinä malttanut enää äitille edes lähtöhaleja antaa, vaan nopeat heipat vain ja sitten jo juoksujalkaa paikkoja tutkimaan. Paikka näytti niin kivalta, että teki mieli itsekin jäädä sinne. J ei olisi varmaan oikein tykännyt siitä, eikä sellaista mahdollisuuttakaan varmaan olisi ollut, joten tulin kiltisti kotiin. Toivottavasti parin yön leiri sujuu hyvin, että jää mukavat muistot sitten jälkeenpäin.

 
 
Juhannusta jo kovasti odotellaan, vaikka mitään ihmeitä ei ole suunniteltu. Kotona vietetään keskikesän juhlaa lasten kanssa ja mikäli sääennusteihin on luottaminen, niin varmasti käydään uimassa, grillaillaan ja nautitaan kesäsäästä. Eipä sitä muuta tarvitsekaan. Ihanimpia juhannusmuistoja lapsuudesta ovatkin ne, joita vietettiin järven rannalla parhaiden ystävien kanssa. Syötiin jätskiä, uitiin, saunottiin ja veneiltiin. Se oli ihan parasta.


Ostin muutaman koristevadelman taimen ja nyt sitten olen yrittänyt miettiä niille sopivaa paikkaa. Tuntuu, että joka paikassa jo kasvaa jotakin, enkä nyt haluaisi niitä mihinkään piiloonkaan istuttaa. Täytyy siis jatkaa pihan kiertelyä. Mahtaakohan se olla kovasti leviävää sorttia, miettii tämä.



Niina
 


Kommentit

  1. Akileijoja ihailin minäkin viikonloppuna mökillä - todella kaunis, herkkä kasvi! Koristevadelman kanssa olisin hieman varovainen. Ovat ilmeisen sitkeitä sissejä (eli niiden juuret ulottuvat pitkälle ja kasvin poisto voi olla vaikeaa myöhemmin, jos siitä nyt eroon haluaa) Ja ilmeisesti leviää tehokkaasti. Ehkä juurieste voisi ehkäistä leviämistä? Tai istutus paikkaan, jossa leviäminen ei haittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kiitos tiedosta! Täytyy sitten harkitakin tarkkaan mihin sen laittaa ja millä tavalla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

ARVONTA! Yksivuotiaan blogin kunniaksi

Blogi täytti tiistaina vuoden ja tämän kunniaksi olenkin päättänyt suorittaa pääsiäisaiheisen tuotearvonnan teidän ihanien lukijoiden kesken!! Palkintona on tämä suloinen pääsiäisasetelma, jonka on ystävällisesti lahjoittanut kurikkalainen Sisustuskauppa Sisustus Ruufus . Suuri kiitos heille siitä! Arvonta on blogin ensimmäinen ja olen innoissani, että saan sellaisen nyt järjestää teille. Sisustus Ruufukselta löytyy myös verkkokauppa, joita päivitelläänkin parhaillaan ja tuotteita tupsahtelee kokoajan lisää kaikkien saataville. Olen keksinyt teille pienen tehtävän, joka liittyy juuri verkkokauppaan ja vastaamalla seuraavaan kysymykseen oikein kommenttiboksissa, olet mukana arvonnassa. Verkkokauppaan pääset täältä Verkkokaupasta löytyy mm. eräs aivan ihastuttava penkki, jonka huolisin itsekin oikein mieluusti meidän puutarhaan, johonkin ihanaan suojaisaan paikkaan.  Kysymys kuuluu näin: Penkillä on kimppu tulppaaneja, mutta minkähän värisiä ne mahtavat ollakaan...