Siirry pääsisältöön

Akileijat ja kaikenlaista höpinää





Tänään on ollut pitkästä aikaa ihana aurinkoinen päivä. Olen viettänytkin sitä kukkapenkkejä ja kasvimaata kitkiessä. Huh, miten rikkaruohot ovatkaan saaneet kasvuvauhtia sadepäivistä.  Akileijoja ihastelin tuossa talon päädyssä ja otin muutamia kuviakin. Se on niin ihanan herkkä kukka ja jotenkin vielä kauniimmin tulee se herkkä puoli esille, kun se elää tuolla villissä ympäristössään niittyleinikkien ja muiden luonnonkukkien seassa. Olen minä niitä siirrellyt kukkapenkkeihinkin, mutta vaikuttavuus tuntuu hieman häviävän silloin.


J meni tänään elämänsä ensimmäiselle leirille. Hän oli kovin innoissaan lähdössä ja kun leiripaikalla olivat vastassa vielä tutut koulukaverit, niin eihän siinä malttanut enää äitille edes lähtöhaleja antaa, vaan nopeat heipat vain ja sitten jo juoksujalkaa paikkoja tutkimaan. Paikka näytti niin kivalta, että teki mieli itsekin jäädä sinne. J ei olisi varmaan oikein tykännyt siitä, eikä sellaista mahdollisuuttakaan varmaan olisi ollut, joten tulin kiltisti kotiin. Toivottavasti parin yön leiri sujuu hyvin, että jää mukavat muistot sitten jälkeenpäin.

 
 
Juhannusta jo kovasti odotellaan, vaikka mitään ihmeitä ei ole suunniteltu. Kotona vietetään keskikesän juhlaa lasten kanssa ja mikäli sääennusteihin on luottaminen, niin varmasti käydään uimassa, grillaillaan ja nautitaan kesäsäästä. Eipä sitä muuta tarvitsekaan. Ihanimpia juhannusmuistoja lapsuudesta ovatkin ne, joita vietettiin järven rannalla parhaiden ystävien kanssa. Syötiin jätskiä, uitiin, saunottiin ja veneiltiin. Se oli ihan parasta.


Ostin muutaman koristevadelman taimen ja nyt sitten olen yrittänyt miettiä niille sopivaa paikkaa. Tuntuu, että joka paikassa jo kasvaa jotakin, enkä nyt haluaisi niitä mihinkään piiloonkaan istuttaa. Täytyy siis jatkaa pihan kiertelyä. Mahtaakohan se olla kovasti leviävää sorttia, miettii tämä.



Niina
 


Kommentit

  1. Akileijoja ihailin minäkin viikonloppuna mökillä - todella kaunis, herkkä kasvi! Koristevadelman kanssa olisin hieman varovainen. Ovat ilmeisen sitkeitä sissejä (eli niiden juuret ulottuvat pitkälle ja kasvin poisto voi olla vaikeaa myöhemmin, jos siitä nyt eroon haluaa) Ja ilmeisesti leviää tehokkaasti. Ehkä juurieste voisi ehkäistä leviämistä? Tai istutus paikkaan, jossa leviäminen ei haittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kiitos tiedosta! Täytyy sitten harkitakin tarkkaan mihin sen laittaa ja millä tavalla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla