Siirry pääsisältöön

Kuningas yöpyi tilalla



Blogissa on ollut kiireiden vuoksi vähän hiljaista viime aikoina, mutta nyt on taas aikaa päivittää vähän kuulumisia sekä uppoutua hetkeksi vanhaan aikaan. Viime viikko meni valmistellessa kotia vieraita varten, koska meillähän vietettiin jo perinteeksi muodostunutta sukujuhlaviikonloppua yleisurheillen, paljutellen, saunoen ja seurustellen . Hauskaa oli ja ihanaa kun koko talo täyttyi iloisista äänistä. Väkeä olikin viime vuoteen verrattuna hieman enemmän, mutta hyvin mahduttiin olemaan ja kelit suosivat meitä.

Tilalla on tosiaan aikamoinen historia ja olen niin kovin innostunut kertomaan siitä teillekin. Täällä asuessa tulee toisinaan hieman epätodellinenkin tunne, kun kuulee näitä uskomattoman mielenkiintoisia kertomuksia menneistä ajoista. Niihin uppoutuisi niin mielellään enemmänkin ja välillä pitää ihan repiä itsensä takaisin tähän päivään. Tässä taas yksi sellainen tarina...

Vuonna 1625 yöpyi Vähä-Kurikan talossa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf(Gustav II Adollph). Kuvassa ote alkuperäisestä tekstistä Kuninkaan matkapäiväkirjasta (Uppsalan yliopiston kirjasto, Elarsin kokoelmat), jossa kerrotaan näin:

Kurikan kirkolla kohtaavat toisensa kesätie Kauhajoen kirkolta ja Turusta Jalasjärven kautta kulkeva talvitie. Tästä kirkosta noin neljännes penikulman verran pohjoiseen on Paavolan talon alemmilla pelloilla se paikka, missä alkoi ns. nuijasota v. 1597( Santavuoren taistelu) pohjalaisten ja Flemingin puolueen välillä, josta sitten tapahtui perääntyminen pitäjän taustalla olevalle korkealle Santavuorelle.

Kurikan kirkkoa vastapäätä on Wähä-Kurikan talo, missä korkeasti autuas Kuningas Gustav Adollph on viettänyt yönsä kun hän Herran vuonna 1625 talvella tuli etelästä käsin ja matkusti Pohjanlahden ympäri Tukholman kaupunkiin.

 
 Tähän aikaan tilan isäntänä oli Markus Wähä-Kurikka, josta olen kertonut täällä aikaisemmin. Hän oli se kovapäinen pohjalaisisäntä, joka ei lakkia päästään ottanut käräjäsalissa, eikä kertomansa mukaan sitten kuninkaiden tai ruhtinaidenkaan edessä(niinhän hän uhosi käräjäsalissakin). Tilan talo oli tuolloin 40 huonetta käsittävä kartano, joka muuten paloi samana vuonna, kuin minä Kuningaskin talossa yöpyi .
 
Kustaa II Aadolf oli Ruotsin kuningas ja siten myös Suomen hallitsija vuosina 1611-1632. Hän oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä. Sekä Napoleon Bonaparte että sotateoreetikko Carl von Clausewitz olivat Kustaan ylimpiä ihailijoita. Kustaa II Aadolf teki myös huomattavia valtiollisia uudistuksia "oikean kätensä", kansleri Axel Oxenstiernan kanssa.(Lähde: Wikipedia)
 

Kustaa II Aadolf
(Kuva: Wikipedia)
 

 
Olisipa mielenkiintoista tietää enemmän Kuninkaan vierailuun liittyvistä yksityiskohdista. Miksi hän yöpyi juuri tällä tilalla? Ja miltä onkaan näyttänyt valtava kartano ulkoa että sisältä päin, jonne näin arvovaltaisenkin henkilön on voinut ottaa vastaan.
 
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. Olipa taas niin mielenkiintoinen tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva,että olet sitä mieltä. Tälläiset tarinat saavat minut aina niin valtaansa ja jään kuvittelemaan, millaista täällä onkaan ollut elää tuollaisina hetkinä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla