Siirry pääsisältöön

Ullakon antiikkia ja aarteita





Näinä sateisina päivinä tuo vintti kutsuu ihan erilailla puoleensa taas. Siellä on paljon kiinnostavia juttuja ja jotain vähän erikoisempaakin, mitä tulen esittelemään täällä blogissa ihan lähiaikoina. Mutta katsotaampa mitä tällä kertaa löytyi.

Vintillämme on tosiaan monenlaisia aarteita ja yksi niistä on tämä antiikkinen kirjoituslipasto vuodelta 1886. Monesti vanhoissa huonekaluissahan ei oikeaa alkuperäistä vuosilukua jostain syystä ole, mutta tämän lipaston takaa löytyy valmistusvuosi, jonka voisi sanoa olevan luotettava. Syy siihen on se, että tämä kirjoituslipasto on talon vanhoja peruja, joten ei ole mitään syytä, miksi luku olisi väärennös. Kun antiikkia myydään, ei oikein koskaan voi olla varma siitä mitä vuosilukua esine todellisuudessa edustaa. Voi vain tehdä oman arvionsa. Mutta eipä sillä iälläkään ole niin merkitystä, jos esine ihastuttaa muuten. Minulle ei ainakaan ole.

Kirjoituslipaston pinta on ootrattu kauniisti. Pidän lipaston massiivisuudesta ja toivoisin saavani sen joskus alakertaan meidän makkariin vaatteiden säilytys varten. Sitten kun pinnasänky siirtyy pois sieltä, niin tilaa voisi löytyä.

Vasemmassa reunassa oleva kynttelikkö on Riihimäen lasin tuotantoa vuodelta 1940. Kaunis esine, mutta ikävä kyllä rikki. Seuraavana Ulla Procopen vuonna 1960 suunnittelema Arabian teekannu. Meillä on toinenkin samanlainen alakerrassa. Puinen esine kirjojen jälkeen on paitapiiska eli pyykkikurikka, jota käytettiin pyykinpesussa entisaikaan. Pyykistä hakattiin tämän avulla lipeä pois.

Sitten vuorossa vanhat apteekkipullot, joita olen alakertaankin tuonut sisustusesineiksi. Pulloja löytyy vintiltä vielä vaikka kuinka paljon. Tuon ison pullon haluan laittaa vielä jonnekin. Alhaalla vasemmalla oleva esine( joka näkyy edellisessä kuvassa paremmin) on nimeltään jämsi. Kouruteräinen vuolin, jolla silitettiin puuastioiden sisäpuolta. Seuraavana kahta kokoa olevat keritsimet. Ja viimeisenä puinen ruuvipuristin.


 
Niina :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…