Siirry pääsisältöön

Astioita kukikkaita

 
Talossa on selvästikin suosittu jo monia vuosikymmeniä Arabian astioita. Yksittäisiä lautasia löytyy nimittäin sieltä täältä aina vain lisää ja olenkin  aikaisemmin kertonut keräilleeni niitä talteen, kun joku ehjä ja kaunis yksilö on tullut vastaan. Juhlallisempiin tilanteisiin meillä on pari sarjaa, johon kuuluukin ihan mukava määrä astioita.

Sarjan nimeä ei ole minulla tiedossa, mutta leiman mukaan tätä on valmistettu v.1949-1964.

Arabian Diamant- sarjaa. Valmistettu v.1932-1949.
 
Tässä vielä astiastoihin kuuluvia kastikekannuja ja keittokulhoja, joita säilytämme ihanan vanhan talonpoikaisastiakaappimme hyllyllä, yhdessä näiden kauniiden sinikuvioisten ruokalautasten kanssa. Siitä pääsemmekin mieltäni askarruttavaan kysymykseen, joka koskee näitä lautasia.

Meillä ei ole mitään tietoa näistä kyseisistä astioista. Minkä ikäisiä ovat tai minkä valmistajan. Vanhoja ne ainakin näyttävät olevan ja niistä löytyy alakuvassa olevat leimatkin pohjasta, jonka perusteella joku taitavampi varmaan pääsisi niiden jäljille. Jos jolla kulla on tietoa, miten näitä kannattaisi lähteä selvittämään, niin kertokoon ihmeessä minullekin. Olisin kovasti kiitollinen siitä. Sen verran olen asiaa onnistunut selvittämään, että ainakaan Arabiaa ne eivät ole :)
 
 
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. Porzellan und Steingutfabrik Ludwig Wessel, Bonn, Saksa.. Leimat löytyy netistä! :)
    Pauliina

    VastaaPoista
  2. Arabian sarja jonka nimeä et tiennyt, on arabian raili :)

    VastaaPoista
  3. Pauliina ehti ensin :) Kaikki ovat kauniita astioita. Minäkin haluaisin lautasilleni hyllyn, muttei ole tullut vielä vastaan Sitä Oikeaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät vielä mieleisesi hyllyn :) Minä voisin haluta vielä keittiön puolellekin jonkin avohyllyn, jonne saisi laittaa lisää astioita. Menevät vähän hukkaan tuolla piilossa ovien takana.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suosi suomalaista ja tue pienyrittäjiä. Haastan kaikki bloggaajat mukaan!

Hei! Tällä kertaa haluan kertoa teille mielipiteeni siitä, miten meidän tulisi mielestäni muistaa suosia kotimaisuutta ja etenkin pienyrittäjiämme. Näin joulun alla se on kovin ajankohtainen aihe, koska joulu on monien yritysten sesonkiaikaa ja pienille yrityksille erityisesti tärkeä aika tehdä rahaa. Olen itse syntynyt yrittäjäperheeseen, jonka vuoksi aihe on minulle siksi niin tärkeä ja läheinen. Olen muutenkin sitä mieltä, että meidän suomalaisten tulisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen ja tämä on yksi erittäin hyvä keino toteuttaa sitä. Tässä siis haaste myös bloggareille! <3 Napatkaa siitä ;) 1.Tee postaus pienyrityksestä, jonka tuotteita käytät tai jotka ovat sinulle mieluisia. 2.Tue pienyrittäjyyttä ostamalla mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita joulunaikaan ja kerro niistä blogissasi 3. Toteuta näistä toinen tai molemmat kohdat ja kerro siitä minulle kommenttialueella, niin tutustun mielelläni postaukseesi! Huom! Ei harrasteta haasteessa kaupallista yhteis...

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...