Siirry pääsisältöön

Astioita kukikkaita

 
Talossa on selvästikin suosittu jo monia vuosikymmeniä Arabian astioita. Yksittäisiä lautasia löytyy nimittäin sieltä täältä aina vain lisää ja olenkin  aikaisemmin kertonut keräilleeni niitä talteen, kun joku ehjä ja kaunis yksilö on tullut vastaan. Juhlallisempiin tilanteisiin meillä on pari sarjaa, johon kuuluukin ihan mukava määrä astioita.

Sarjan nimeä ei ole minulla tiedossa, mutta leiman mukaan tätä on valmistettu v.1949-1964.

Arabian Diamant- sarjaa. Valmistettu v.1932-1949.
 
Tässä vielä astiastoihin kuuluvia kastikekannuja ja keittokulhoja, joita säilytämme ihanan vanhan talonpoikaisastiakaappimme hyllyllä, yhdessä näiden kauniiden sinikuvioisten ruokalautasten kanssa. Siitä pääsemmekin mieltäni askarruttavaan kysymykseen, joka koskee näitä lautasia.

Meillä ei ole mitään tietoa näistä kyseisistä astioista. Minkä ikäisiä ovat tai minkä valmistajan. Vanhoja ne ainakin näyttävät olevan ja niistä löytyy alakuvassa olevat leimatkin pohjasta, jonka perusteella joku taitavampi varmaan pääsisi niiden jäljille. Jos jolla kulla on tietoa, miten näitä kannattaisi lähteä selvittämään, niin kertokoon ihmeessä minullekin. Olisin kovasti kiitollinen siitä. Sen verran olen asiaa onnistunut selvittämään, että ainakaan Arabiaa ne eivät ole :)
 
 
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. Porzellan und Steingutfabrik Ludwig Wessel, Bonn, Saksa.. Leimat löytyy netistä! :)
    Pauliina

    VastaaPoista
  2. Arabian sarja jonka nimeä et tiennyt, on arabian raili :)

    VastaaPoista
  3. Pauliina ehti ensin :) Kaikki ovat kauniita astioita. Minäkin haluaisin lautasilleni hyllyn, muttei ole tullut vielä vastaan Sitä Oikeaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät vielä mieleisesi hyllyn :) Minä voisin haluta vielä keittiön puolellekin jonkin avohyllyn, jonne saisi laittaa lisää astioita. Menevät vähän hukkaan tuolla piilossa ovien takana.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla