Siirry pääsisältöön

Astioita kukikkaita

 
Talossa on selvästikin suosittu jo monia vuosikymmeniä Arabian astioita. Yksittäisiä lautasia löytyy nimittäin sieltä täältä aina vain lisää ja olenkin  aikaisemmin kertonut keräilleeni niitä talteen, kun joku ehjä ja kaunis yksilö on tullut vastaan. Juhlallisempiin tilanteisiin meillä on pari sarjaa, johon kuuluukin ihan mukava määrä astioita.

Sarjan nimeä ei ole minulla tiedossa, mutta leiman mukaan tätä on valmistettu v.1949-1964.

Arabian Diamant- sarjaa. Valmistettu v.1932-1949.
 
Tässä vielä astiastoihin kuuluvia kastikekannuja ja keittokulhoja, joita säilytämme ihanan vanhan talonpoikaisastiakaappimme hyllyllä, yhdessä näiden kauniiden sinikuvioisten ruokalautasten kanssa. Siitä pääsemmekin mieltäni askarruttavaan kysymykseen, joka koskee näitä lautasia.

Meillä ei ole mitään tietoa näistä kyseisistä astioista. Minkä ikäisiä ovat tai minkä valmistajan. Vanhoja ne ainakin näyttävät olevan ja niistä löytyy alakuvassa olevat leimatkin pohjasta, jonka perusteella joku taitavampi varmaan pääsisi niiden jäljille. Jos jolla kulla on tietoa, miten näitä kannattaisi lähteä selvittämään, niin kertokoon ihmeessä minullekin. Olisin kovasti kiitollinen siitä. Sen verran olen asiaa onnistunut selvittämään, että ainakaan Arabiaa ne eivät ole :)
 
 
 
Niina
 
 

Kommentit

  1. Porzellan und Steingutfabrik Ludwig Wessel, Bonn, Saksa.. Leimat löytyy netistä! :)
    Pauliina

    VastaaPoista
  2. Arabian sarja jonka nimeä et tiennyt, on arabian raili :)

    VastaaPoista
  3. Pauliina ehti ensin :) Kaikki ovat kauniita astioita. Minäkin haluaisin lautasilleni hyllyn, muttei ole tullut vielä vastaan Sitä Oikeaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät vielä mieleisesi hyllyn :) Minä voisin haluta vielä keittiön puolellekin jonkin avohyllyn, jonne saisi laittaa lisää astioita. Menevät vähän hukkaan tuolla piilossa ovien takana.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…