Siirry pääsisältöön

Kukkakierros

 
 
 
Muistan, kuinka rakastin kukkia jo pienenä tyttönä. Ne saivat minut aina niin hyvälle tuulelle ja jollakin tavalla myös irtautumaan arjesta. Keräsin mielelläni metsästä ja niityltä luonnonkukkia, joista sitten yritin tehdä taidokkaita asetelmia. Se oli tarkkaa puuhaa. Mukaan laitoin aina myös muutaman heinänkorren. Kesäaikaan odotan aina tiettyjen kukkien kukintaa erityisesti ja yksi niistä on tämä oranssi ihana unikko. Aamuisin kun menen ensi kertaa ulos ja katson tuota kukkarypästä, joka on vähän hassulla paikallaan nurmikkoalueen reunassa, niin en voi muuta kuin hymyillä. Ne todella piristävät mieltä.
 


Tämän kesän hauskin harrastukseni on varmaan ollutkin "kukkakierroksen" kiertäminen vaunuilla. Kierros alkaa etupihalta sammakkolammen ympäri, jossa ovat päivänliljat, kuunliljat, kullerot. Sitten menemme aitan ohi kohti lemmikkien reunustamaa puistopolkua. Vasemmalla kasvavat rehevänä kotkansiivet ja siellä täällä erivärisiä akileijoja, joita olen bongannut nyt jo useampaa eri väriä. Hernepensaan jälkeen tulevat suosikkini, eli nyt juuri kukkivat ihanaiset juhannusruusut. Seuraavana saavummekin puutarhan puolelle ja sieltä löytyy angervojen lomasta lupiineja. Sinisenä, vaaleanpunaisena ja valkoisena.


Kurjenmiekat kohoavat museon seinän viertä pitkin suurina ja voimakkaina, mutta kukintaa vielä odottavina. Kierros jatkuu museon takaa tulikellukoiden ohi ja omenapuiden alta kohti kasvihuonetta. Siihen mennessä pikku L on useinmiten nukahtanut ja voin käydä kastelemassa tomaatit ja paprikat. Samalla nypin varkaat pois. Vielä olisi matkaa jäljellä ennen lähtöpistettä ja viimeisenä kuljemme uuden perennapenkin ohitse, jonne olen istuttanut viimeisimmäksi ukonkelloja. Etupihalla ihastelen hetken alppiruusun upeaa kukintaa ja suren jo hieman sitä, kuinka nopeasti se meneekään taas ohi.

 
 
Niina



Kommentit

  1. Kuulostaa ihanalta tuo kukkakierros :) On varmasti mukavaa, kun on iso piha, jolla voi tehdä koko nukutuslenkin ja samalla nähdä noin monipuolisesti erilaisia kasveja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja siinä ohimennessä voi nyppiä vähän rikkaruohoja tai poimia kimpun maljakkoon :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla