Siirry pääsisältöön

Uutta ilmettä juhlasaliin



Tänään sain aikaiseksi vaihtaa lopultakin verhot juhlasaliin ja sepäs muuttikin kovasti huoneen tunnelmaa. Eilen illalla raahasin myös sinne kesällä hankkimani klaffilipaston. Lipastolle ei ole tahtonut löytyä oikein sopivaa paikkaa, kun meillä tuntuu olevan kaikki paikat jo ihan täynnä. Tähän taloon ei todellakaan tarvitsisi hankkia mitään uusia huonekaluja, jollei jostain vanhasta sitten suostu luopumaan. Minusta on kuitenkin kiva, että olen saanut tänne sekaan myös jotain ihan ikiomaa ja itse hankkimaani. Tämän hetkinen paikka ei välttämättä ole lipastolle oikea, mutta sainpahan nyt alkuun kauniin kalusteen pois eteisen nurkasta, jossa se oli suotta aivan piilossa.

 
Juhlasalin lattialla on jo toista päivää ollut kovat legoleikit meneillään. Tuo kolmen pojan kopla on innostunut rakentelemaan Dubloilla jos jonkinlaisia teoksia. Pikku L on ollut ihan täysillä mukana leikeissä, eikä malttaisi muuta tehdäkään. Meillä lapset saavat leikkiä ihan kaikissa huoneissa, myös täällä. He ymmärtävät hyvin, ettei koriste-esineisiin saa koskea, eikä huonekalujen päällä pomppia. Toki joitain esineitä on jouduttu nostamaan korkeammalle, pois pienimmän ulottuvilta, mutta muuten on saaneet tavarat olla omilla paikoillaan.
 
 
 
Niina
 
 
 

Kommentit

  1. Siinä on ne hienot, mutta kyllä myöskin vähän huonot puolet asua tuollaisessa perinteisessä paikassa. Tai saattaa olla - en tiedä, miten teillä. Mutta se oman jäljen jättäminen ja omien tavaroiden tuominen ei ole välttämättä ihan itsestään selvää ja se olisi ainakin minulle tosi tärkeää… ja kun tätä omaa tavaraa on tähän mennessä kertynyt jo sen verran, niin saattaisi olla aika hankala yhtälö muuttaa tuollaiseen paikkaan :).

    Ilmeisesti saat aika paljon tehdä itse, mutta saatko ihan vapaasti muutella asioita vai onko vanhempi sukupolvi muistuttamassa siitä, miten asiat on aina olleet? Velvoittaako perinteet kuinka paljon?

    VastaaPoista
  2. Kun muutin tänne, niin en edes yrittänyt ehdottaa että laittaisimme minun huonekaluja esille. Ne eivät kerta kaikkiaan sopineet tyyliin ollenkaan. No osa kyllä päätyi sitten lastenhuoneeseen. Siellä on pojan sänky ja kulmasohva, jotka ovat omiani. Nyt viimeaikoina olen kuitenkin kaivannut jotain omaakin ja tuo lipasto on nyt sitten sellainen. Tungen sen vaikka väkisin johonkin :D

    On totta, että saan kyllä aika vapaasti tehdä muutoksia talossa. Kyllähän isäntä tietenkin sanoo oman mielipiteensä, mutta ei hän ole ollenkaan hankala tapaus. Vanhempi sukupolvikaan ei ole juuri asettanut minulle rajoitteita, mutta suurin osa heistä onkin jo poistunut. Toivottavasti eivät käänny haudassaan näiden minun muutosteni takia :)

    VastaaPoista
  3. Kaunis lipasto ja aivan kuin tuon sohvakaluston yhteyteen tarkoitettu! Edellisen postauksesi kupariastioihin liittyen piti kysymäni onko sulla joku tietty puhdistus/kiillotusaine kuparille? Mulla on myös muutama kahvipannu ja kattila, jotka kaipaisivat käsittelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se sopii aika hyvin kaluston kanssa. Ehkä se ei nyt päätynytkään niin huonoon paikkaan, vaan saa jäädäkin siihen :)

      Kupariastioiden puhdistukseen olen käyttänyt Johnssonin Kuparin ja Messingin puhdistusainetta. Suosinkin mieluummin siihen suunniteltua ainetta, koska ne ovat hellävaraisempia ja toimivimpia erittäin likaisten pintojen puhdistukseen. Halutessaan voi tietysti kokeilla esim. tuoretta sitruunaa ja hienojakoista suolaa. Sitruuna halkaistaan kahtia ja pinnalle ripotellaan suolaa. Tällä puolikkaalla sitten voi hellävaraisesti lähteä hieromaan kuparin pintaa ja lopuksi sitten pestä astia puhtaaksi. Valkoinen hammastahna on myös yksi vaihtoehto. Näissä voi olla kuitenkin se riski, että kupariin jää hankausjälkiä ja siitä syystä pidän näitä oikeita aineita parempina vaihtoehtoina.

      Poista
  4. Tähän huoneeseen pitäisi ehdottomasti (mielestäni) vaihtaa asiaan kuuluvat verhotangot. Kupariset, tai messinkiset sopisivat upeasti! :)
    -Minttu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Juhlasali kaipaisi asiaankuuluvaa entisöintiä monelta osin. Talossa riehuneen tulipalon jälkeen v.-84 tehdyssä remontissa ulkoasu pääsi muuttumaan sen ajan tyylin mukaiseksi. Minä odotan jo kovasti sitä päivää, kun alamme tekemään tässä tilassa remonttia :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla