Siirry pääsisältöön

Varaston aarteet




Isäntä aloitti reippaana miehenä aitan varaston kevätsiivouksen eilispäivänä. Tavaraahan sinne on kertynyt vuosien saatossa vaikka kuinka, eikä siivousta ole suoritettu aikoihin. No, tottahan sieltä löytyi sitten jos jonkinlaista kapinetta. Aarteitahan ne meille ovat, vaikka joku muu kokeekin ne ehkä romuiksi. Kyllähän sieltä myös romuakin löytyi, tai siis tavaraa minkä me koemme romuksi.
Piha on täynnä tavaraa, joista pitäisi sitten valita mitä jättää ja mitä heittää pois, jotta saadaan tilaa varastoon. Tässä vaiheessa on toki jo paljon heitetty poiskin.

Vanha lasten kylvetysastia oli hauska löytö, joka taitaa muuttaa museoon. Kyllä sillä jo sen verran ikää on.
Vanhoja suksia
Kylvökone. Tästäkö minulle apu kasvimaan kylvämisessä? Hieman oli raskas työntää. Jotain huoltoa kyllä vaatisi, jotta siitä saisi vielä käyttökelpoisen. Ja taitaa minun kasvimaani olla sen verran pieni, että kätevämmin käy kylväminen käsin. Kone laitetaan kuitenkin talteen.
Vanhat länget ja silat säilytetään myös. Hevosten vanhoille varusteille laitan museoon ihan oman nurkkauksensa.
Jauhomylly
Tällä kun rupeaa ruohoa leikkaamaan, niin ei tarvitse kuntosalille lähteäkään. Leikkuri on vanha, mutta silti edelleen ihan toimiva. Raskas kylläkin.

Siivoustyöt jatkuvat vielä iltaan asti ainakin. Voi olla, että huominenkin menee vielä samoissa puuhissa. Onhan se kiva saada nurkkia vähän raivattua välillä ja samalla tulee tutkittua taas pitkästä aikaa näitä kiinnostavia, vanhoja esineitä.


Niina
 
 


Kommentit

  1. Ihania esineitä ja aika tutuilta näyttävät. :) Me tehtiin myös luttiin "puariin" kesällä museota, jonne tuli kaikkea vanhaa mitä talosta ja piharakennuksista löytyi. Se pitäisi kans järjestää ja siivota uudestaan kunhan saataisiin sieltä kaikki rakennustarvikkeet pois. Sitten voiskin laittaa siitä kuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä vanhoja esineitä ei vain kerta kaikkiaan voi heittää pois. On kyllä hyvä idea kerätä esineistöä yhteen ja samaan tilaan. Ne pysyvät paremmin tallessa ja paremmassa kunnossakin kun niistä huolehditaan. Esineet ovat nyt jo aarteita, mutta mitä ne mahtavatkaan olla vuosikymmenien tai peräti vuosisatojen päästä. Laitapa ihmeessä kuivia teidän aarteistanne sitten kun sellainen hetki tulee :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla