Siirry pääsisältöön

Kevätfiiliksiä

Tää kevät saa aikaan aina sen viherpiiperrysvillityksen. Siitä on kohta kymmenen vuotta, kun innostuin. Muistan, kun tilasin netistä kirsikkatomaatin taimia, Ihmekukan juuria, yhden Amppelimansikan taimen ja vielä päälle Kallankukan sipulin. Siitä se alkoi. Vaikka tomaatintaimet olivatkin aika surkeen näköisiä saapuessaan ties mistä, ne silti lähtivät kasvamaan hienosti. Jaksoin lannoittaa niitä kanankakkavedellä säännöllisesti ja olin muutenkin niin tarkkana jotta kaikki menisi oikein.

Nykyään lähinnä naurattaa, miksi tomaatintaimet piti netistä tilata kun olisin yhtä hyvin voinut ostaa ne ihan siitä viereisestä taimitarhasta. Ja olen viimevuosina kasvattanut ne ihan itse siemenestäkin, tosin parina vuonna eivät ole kerinneet tehdä oikein tomaatteja, kun syksy jo on ne korjannut pois.

Viime keväänä taimille kävi vähän onnettomasti. Säilytin niitä kodinhoitohuoneessa, kun sinne niin mukavasti paistoi aurinko ja olivat hyvin lapsilta suojassa. Tai niin luulin. Aloin ihmetellä, kun parin sentin mittaiset taimet alkoivat mystisesti kadota purkeista yksi toisensa jälkeen. Hetki siinä meni, kunnes ymmärsin että joku ei ollut voinut vastustaa kiusausta käydä niitä vähän nyppimässä. Pienet taimetkin löytyivät laatikon alta, eli niitä ei oltu syöty. Pienen puhuttelun jälkeen laitoimme vielä yhteistuumin uudet siemenet itämään, mutta homma toistui taas. No, päätin sitten että antaa olla. Ja toisaalta olin itse vähemmän stressaantunut sinä kesänä, kun ei tarvinnut tomaattien takia päätään vaivata ja sen lisäksi mulla oli erittäin innokas kukkapenkin kitkijä apunani. Sitä sai nyppiä ihan luvan kanssa :)

Tänä vuonna ajatteli laittaa kasvimaan ja jättää taimienkasvatuksen väliin. Sillä saan hakea lisäaikaa nyt vielä puuttuvaan motivaatioon.


Sen sijaan haen kevätfiilistä tuoksuista. Suoraan luonnosta ja suoraan pullosta.


 
 
 
 
 



 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miniloma jouluisessa Helsingissä

Hei!

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja tunnelma on kyllä aivan eri nyt Suomen 100-vuotis juhlavuonna, kuin aiempina. Monenlaisia juhlallisuuksia on ollut, joihin mekin olemme osallistuneet. Itsenäisyyspäivän juhlaan menemme myös keskiviikkona, jonka jälkeen loppuilta juhlitaankin perheen kesken hienosti syöden ja tunnelmoiden. Aivan ihanaa!

Mennyt viikonloppukin oli mitä mainioin. Olin vierailulla siskoni luona Helsingissä Vallilassa. Kävelimme pitkin katuja, ihastellen tunnelmallisia vanhoja puutaloja. Siitä suuntasimme Tuomaan markkinoille ja joulufiilis oli taattu. Ihmisiä oli melkoisesti liikenteessä näin avajaisten aikaan ja myyjien luokse sai aivan jonottaa. Ihana kokemus kuitenkin, vaikka en onnistunut mitään sieltä ostamaankaan. Jukolan Juuston cheddareita maistelimme kyllä. Ne ovat todellista herkkuamme ja löytyvät myös meidän itsenäisyyspäivän juhlapöydästämme sekä joulupöydästämme. Suosittelen maistamaan!

Olen hieman haeskellut joulufiilistä tässä, kun tuntuu, ettei ole oikein …

Vinkkejä kirppismyyntiin

Hei vaan ja mukavaa maaliskuun loppua!

Näin kevään korvilla moni tekee pientä inventaariota kotona ja ehkä päättää hankkia myyntipöydän kirppikseltä. Se on varsin järkevä tapa päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Itsekin sitä täällä harrastan ja niinpä päätin listata muutamia vinkkejä omiin kokemuksiini perustuen.

Mitkä tavarat myyvät kirpparilla?

- Erilaiset astiat. Laatumerkkiset, mutta myös kauniit yksittäiset "halpiskupit, lautaset ja kipot"
- Lasten haalarit ja kausivaatteet. Kannattaa muistaa oikea ajoitus. Eli esim. nyt viimeistään välikausipuvut, kurahaalarit ja saappaat myyntiin.
- Lasten merkkivaatteet esim. Me&i, Nosh ym. Mutta näiden hinnat eivät saa olla liian korkeita, tai jäävät myymättä. Usein näkee ylihinnoiteltuina.
- Pienet koriste-esineet. Design, mutta myös halvat tavarat, kunhan pyyntikin on tarpeeksi pieni.
- Lelut
- Matot pestyinä
- Sisustuskrääsä, kuten puulaatikot menee hetkessä.
- Urheiluvarusteet. Etenkin lasten monot, luistimet, sisäpelik…

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta.

Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne?

Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat olivat säily…