Siirry pääsisältöön

Kevätfiiliksiä

Tää kevät saa aikaan aina sen viherpiiperrysvillityksen. Siitä on kohta kymmenen vuotta, kun innostuin. Muistan, kun tilasin netistä kirsikkatomaatin taimia, Ihmekukan juuria, yhden Amppelimansikan taimen ja vielä päälle Kallankukan sipulin. Siitä se alkoi. Vaikka tomaatintaimet olivatkin aika surkeen näköisiä saapuessaan ties mistä, ne silti lähtivät kasvamaan hienosti. Jaksoin lannoittaa niitä kanankakkavedellä säännöllisesti ja olin muutenkin niin tarkkana jotta kaikki menisi oikein.

Nykyään lähinnä naurattaa, miksi tomaatintaimet piti netistä tilata kun olisin yhtä hyvin voinut ostaa ne ihan siitä viereisestä taimitarhasta. Ja olen viimevuosina kasvattanut ne ihan itse siemenestäkin, tosin parina vuonna eivät ole kerinneet tehdä oikein tomaatteja, kun syksy jo on ne korjannut pois.

Viime keväänä taimille kävi vähän onnettomasti. Säilytin niitä kodinhoitohuoneessa, kun sinne niin mukavasti paistoi aurinko ja olivat hyvin lapsilta suojassa. Tai niin luulin. Aloin ihmetellä, kun parin sentin mittaiset taimet alkoivat mystisesti kadota purkeista yksi toisensa jälkeen. Hetki siinä meni, kunnes ymmärsin että joku ei ollut voinut vastustaa kiusausta käydä niitä vähän nyppimässä. Pienet taimetkin löytyivät laatikon alta, eli niitä ei oltu syöty. Pienen puhuttelun jälkeen laitoimme vielä yhteistuumin uudet siemenet itämään, mutta homma toistui taas. No, päätin sitten että antaa olla. Ja toisaalta olin itse vähemmän stressaantunut sinä kesänä, kun ei tarvinnut tomaattien takia päätään vaivata ja sen lisäksi mulla oli erittäin innokas kukkapenkin kitkijä apunani. Sitä sai nyppiä ihan luvan kanssa :)

Tänä vuonna ajatteli laittaa kasvimaan ja jättää taimienkasvatuksen väliin. Sillä saan hakea lisäaikaa nyt vielä puuttuvaan motivaatioon.


Sen sijaan haen kevätfiilistä tuoksuista. Suoraan luonnosta ja suoraan pullosta.


 
 
 
 
 



 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…