Siirry pääsisältöön

Elämyksiä erilaiseen makuun

Jes! Telkkarissa on alkamassa realitysarja, jossa kaksitoista kilpailijaa kilpailee 30 000 eur. voittosummasta elämällä entisaikojen tyyliin maatilalla ilman sähköä, juoksevaa vettä ja muita mukavuuksia. Työtä tehdään vanhoilla työkaluilla ja ruoka on itse viljeltävä. Tämä olisi niin minun juttu! Hakisin tohon heti, jos olisi mahdollista. Tulee mieleen ne lapsuuden ihanat ja ikimuistoiset kesät ystävieni maatilalla, kun leikimme piikoja vanhassa aitassa. Siellä oli paljon säästössä erilaisia vanhoja työkaluja ja muita esineitä. Niitä sitten käytimme leikeissä. Pukeuduimme tietysti myös ikivanhoihin vaatteisiin ja kävimme maitotonkat käsissämme navetalla. Voi niitä lehmäparkoja. Myös hevoset olivat tietenkin vahvassa osassa näissä leikeissä. Hauskaa oli ja leikki jatkui monta päivää. No uskon kyllä, että tästä kisasta on varmaan leikki kaukana ja ehkä on kuitenkin parempi, että jään vain tänne sivistyksen pariin muistelemaan niitä lapsuuden kultaisia muistoja.

Minun lapsuuteni oli suurimmaksi osaksi onnellista. Meillä oli hevosia kotona, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Asuimme maalla ja siellä riitti tekemistä. Kavereitakin löytyi muutaman kilometrin päästä, joten kuljimme paljon pyörällä ja olimme yökylässä toisillamme. Kyllähän me teimme paljon asioita, joita en varmasti antaisi omien lapsien tehdä. Monen monet kerrat lähdimme yöllä ratsastusretkille pitkin metsiä ilman satulaa. Suomenhevosen leveään selkään mahtui helposti kaksikin tyttöä. No, niistä retkistähän aikuiset eivät mitään tienneet. Koskaan ei mitään onneksi sattunut ja onhan sitten mitä muistella.

Tässä vähän tänään ottamiani kuvia pihapiirissämme olevista rakennuksista.

Lumisin terveisin Niina!









Kommentit

  1. Wau mikä talo! :)

    VastaaPoista
  2. Onpas melkoinen kartano! Vanhakin tila?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tila on perustettu tälle paikalle 1480. Eli erittäin vanha tila on kyseessä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…