Siirry pääsisältöön

Pohjalainen nainen 1800-luvulla


Millainen hän mahtoi olla? Kerrotaan, että hän oli ahkera, periksiantamaton, itsenäinen ja rohkea ainakin. Hän suoriutui niin perinteisistä naisten töistä kuin miestenkin, hevosen ajoineen ja ulkotöineen. Sanotaan, että Suomi on taistellut ratkaisevat taistelunsa juuri Pohjanmaalla, joissa naisillakin on ollut sormensa pelissä, tai niinkuin kerrotaan sangot ja korennot. Niillä he huitoivat satulasta pudotettuja vihollisia jään alle.

Tässäkin talossa on vallinnut monta kertaa akkavalta, kun miehiä on haettu sotimaan, eivätkä ole sieltä sitten enää palanneetkaan. On täytynyt löytyä sitä periksiantamattomuuttakin rutkasti, jotta kaikesta on selvitty. Kyllähän ne ajat ovat olleet rankat myös muualla Suomessa ja näitä samoja luonteenpiirteitä on tarvittu joka puolella. Ainakin minun esiäideistäni on löytynyt monia sitkeitä naisia, koska itsekin olen sellainen.





Nahkapäällysteinen tuoli vinttikamarissa.









 Kuparipannuja tuvan uunin päällä.                                                                  
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi12.3.2013 klo 14.30

    Mulla kesti 6 Tuntia kiillottaa noi kuparipannut. Vanhimmat on yli 200 vuotta vanhoja. T:Olli

    VastaaPoista
  2. Anonyymi13.3.2013 klo 15.14

    Niina, totta puhut sitkeydestäsi. Ihanaa, että olet onnellinen siellä historian havinan keskellä, todella arvostat ja kunnioitat menneiden sukupolvien elämää niiden seinien sisällä.T: Aulikki-täti

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suosi suomalaista ja tue pienyrittäjiä. Haastan kaikki bloggaajat mukaan!

Hei! Tällä kertaa haluan kertoa teille mielipiteeni siitä, miten meidän tulisi mielestäni muistaa suosia kotimaisuutta ja etenkin pienyrittäjiämme. Näin joulun alla se on kovin ajankohtainen aihe, koska joulu on monien yritysten sesonkiaikaa ja pienille yrityksille erityisesti tärkeä aika tehdä rahaa. Olen itse syntynyt yrittäjäperheeseen, jonka vuoksi aihe on minulle siksi niin tärkeä ja läheinen. Olen muutenkin sitä mieltä, että meidän suomalaisten tulisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen ja tämä on yksi erittäin hyvä keino toteuttaa sitä. Tässä siis haaste myös bloggareille! <3 Napatkaa siitä ;) 1.Tee postaus pienyrityksestä, jonka tuotteita käytät tai jotka ovat sinulle mieluisia. 2.Tue pienyrittäjyyttä ostamalla mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita joulunaikaan ja kerro niistä blogissasi 3. Toteuta näistä toinen tai molemmat kohdat ja kerro siitä minulle kommenttialueella, niin tutustun mielelläni postaukseesi! Huom! Ei harrasteta haasteessa kaupallista yhteis...
2 kommenttia
Lue lisää

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...
14 kommenttia
Lue lisää

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli...
2 kommenttia
Lue lisää