Siirry pääsisältöön

Löytöjä tehden, viikonloppua kohden!

Tämä viikko on mennyt todellakin lasten kanssa vain kotona ollessa. Sen verran ollaan vielä flunssaisia oltu, ettei oikein ole viitsinyt mihinkään lähteä. Kaupassa kävin pikaisesti eilen samalla, kun vein mumman kotiin ja laitoin postipaketin menemään veljeni perheelle. On aina yhtä outoa käydä ostoksilla eri ruokakaupassa, kuin missä on tavallisesti tapana käydä. Ei tahdo löytää mitään ja aikaa kuluu. Vauva jäikin isänsä kanssa kotiin ja minulla oli ihan orpo olo. Jotenkin kun on vauvan kanssa kokoajan, niin sen mieltää osaksi itseään ja tuntuu erittäin hassulta ollakin hetki yksin.

Olen aina ihaillut taitavia sisustajia. Ihailen, miten toiset jaksavat kierrellä kaupoissa tuntikausia ja kuinka sitten laittavat kotia kauniiksi suurella intohimolla. Itse olen hieman laiska näissä asioissa. Olen myös älyttömän säästäväinen. En helposti raaski ostaa mitään ainakaan ennenkuin olen miettinyt tarkkaan tavaran tarpeellisuutta. Mutta minä pidän kauniiden asioiden katselemisesta. Nautin siitä suunnattomasti. Minun ei tarvitse saada niitä asioita omakseni, jos saan muuten vain ihailla. Täällä asuessa on se hyvä puoli, että kokoajan tulee vastaan uusia esineitä joita en ole vielä havainnut, joten ei ole tarvinnut kotia kauemmaksi lähteä. Usein niillä on sitten vielä jokin tarina, mikä tekee niistä arvokkaita.

Tänään olen ajatellut kuitenkin käydä muuallakin vähän katselemassa. Kurikassa on eräs sisustusliike. Käyn poikien kanssa katsomassa mitä kaikkea sieltä löytyykään. Olen sen verran monesti ajanut vain liikkeen ohi ja ihastellut näyteikkunaa. Kurikasta löytyy kyllä melkein kaikkea mitä elämiseen tarvitaan. Kenkäkauppaa ei tosin ole ja se olisi kyllä tarpeellinen. Kun asuu tälläisessä pikkukaupungissa on mielestäni lähes kansalaisvelvollisuus, että tutustuu tarjontaan. Ostokset pyrimmekin tekemään täällä aina. Viime joulun lahjatkin ostimme järestään täältä kaikki.

Kävin tuolta meidän vintiltä hakemassa paria kirjaa ja samalla tein muitakin löytöjä. Sieltä löytyi nämä ihanat vanhat rattaat ja vauvanpeitto. Varmaan 70-luvulta ovat. Olisi hauska kunnostaa rattaat ja ottaa käyttöön. Näyttivät olevan ihan ehjätkin vielä. Myös kukot otin mukaan pääsiäistä odottamaan.

Hyvää viikonloppua kaikille!!





 
 







Kommentit

  1. Kurikkaan avataan uusi kenkäkauppa tänä vuonna Hissan kiinteistöön :)

    VastaaPoista
  2. Ihania juttuja löysit :)

    Piritta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla