Tämä viikko on mennyt todellakin lasten kanssa vain kotona ollessa. Sen verran ollaan vielä flunssaisia oltu, ettei oikein ole viitsinyt mihinkään lähteä. Kaupassa kävin pikaisesti eilen samalla, kun vein mumman kotiin ja laitoin postipaketin menemään veljeni perheelle. On aina yhtä outoa käydä ostoksilla eri ruokakaupassa, kuin missä on tavallisesti tapana käydä. Ei tahdo löytää mitään ja aikaa kuluu. Vauva jäikin isänsä kanssa kotiin ja minulla oli ihan orpo olo. Jotenkin kun on vauvan kanssa kokoajan, niin sen mieltää osaksi itseään ja tuntuu erittäin hassulta ollakin hetki yksin.
Olen aina ihaillut taitavia sisustajia. Ihailen, miten toiset jaksavat kierrellä kaupoissa tuntikausia ja kuinka sitten laittavat kotia kauniiksi suurella intohimolla. Itse olen hieman laiska näissä asioissa. Olen myös älyttömän säästäväinen. En helposti raaski ostaa mitään ainakaan ennenkuin olen miettinyt tarkkaan tavaran tarpeellisuutta. Mutta minä pidän kauniiden asioiden katselemisesta. Nautin siitä suunnattomasti. Minun ei tarvitse saada niitä asioita omakseni, jos saan muuten vain ihailla. Täällä asuessa on se hyvä puoli, että kokoajan tulee vastaan uusia esineitä joita en ole vielä havainnut, joten ei ole tarvinnut kotia kauemmaksi lähteä. Usein niillä on sitten vielä jokin tarina, mikä tekee niistä arvokkaita.
Tänään olen ajatellut kuitenkin käydä muuallakin vähän katselemassa. Kurikassa on eräs sisustusliike. Käyn poikien kanssa katsomassa mitä kaikkea sieltä löytyykään. Olen sen verran monesti ajanut vain liikkeen ohi ja ihastellut näyteikkunaa. Kurikasta löytyy kyllä melkein kaikkea mitä elämiseen tarvitaan. Kenkäkauppaa ei tosin ole ja se olisi kyllä tarpeellinen. Kun asuu tälläisessä pikkukaupungissa on mielestäni lähes kansalaisvelvollisuus, että tutustuu tarjontaan. Ostokset pyrimmekin tekemään täällä aina. Viime joulun lahjatkin ostimme järestään täältä kaikki.
Kävin tuolta meidän vintiltä hakemassa paria kirjaa ja samalla tein muitakin löytöjä. Sieltä löytyi nämä ihanat vanhat rattaat ja vauvanpeitto. Varmaan 70-luvulta ovat. Olisi hauska kunnostaa rattaat ja ottaa käyttöön. Näyttivät olevan ihan ehjätkin vielä. Myös kukot otin mukaan pääsiäistä odottamaan.
Hyvää viikonloppua kaikille!!
Olen aina ihaillut taitavia sisustajia. Ihailen, miten toiset jaksavat kierrellä kaupoissa tuntikausia ja kuinka sitten laittavat kotia kauniiksi suurella intohimolla. Itse olen hieman laiska näissä asioissa. Olen myös älyttömän säästäväinen. En helposti raaski ostaa mitään ainakaan ennenkuin olen miettinyt tarkkaan tavaran tarpeellisuutta. Mutta minä pidän kauniiden asioiden katselemisesta. Nautin siitä suunnattomasti. Minun ei tarvitse saada niitä asioita omakseni, jos saan muuten vain ihailla. Täällä asuessa on se hyvä puoli, että kokoajan tulee vastaan uusia esineitä joita en ole vielä havainnut, joten ei ole tarvinnut kotia kauemmaksi lähteä. Usein niillä on sitten vielä jokin tarina, mikä tekee niistä arvokkaita.
Tänään olen ajatellut kuitenkin käydä muuallakin vähän katselemassa. Kurikassa on eräs sisustusliike. Käyn poikien kanssa katsomassa mitä kaikkea sieltä löytyykään. Olen sen verran monesti ajanut vain liikkeen ohi ja ihastellut näyteikkunaa. Kurikasta löytyy kyllä melkein kaikkea mitä elämiseen tarvitaan. Kenkäkauppaa ei tosin ole ja se olisi kyllä tarpeellinen. Kun asuu tälläisessä pikkukaupungissa on mielestäni lähes kansalaisvelvollisuus, että tutustuu tarjontaan. Ostokset pyrimmekin tekemään täällä aina. Viime joulun lahjatkin ostimme järestään täältä kaikki.
Kävin tuolta meidän vintiltä hakemassa paria kirjaa ja samalla tein muitakin löytöjä. Sieltä löytyi nämä ihanat vanhat rattaat ja vauvanpeitto. Varmaan 70-luvulta ovat. Olisi hauska kunnostaa rattaat ja ottaa käyttöön. Näyttivät olevan ihan ehjätkin vielä. Myös kukot otin mukaan pääsiäistä odottamaan.
Hyvää viikonloppua kaikille!!
Kurikkaan avataan uusi kenkäkauppa tänä vuonna Hissan kiinteistöön :)
VastaaPoistaNo mutta sehän on hieno juttu!!
PoistaIhania juttuja löysit :)
VastaaPoistaPiritta