Siirry pääsisältöön

Löytöjä tehden, viikonloppua kohden!

Tämä viikko on mennyt todellakin lasten kanssa vain kotona ollessa. Sen verran ollaan vielä flunssaisia oltu, ettei oikein ole viitsinyt mihinkään lähteä. Kaupassa kävin pikaisesti eilen samalla, kun vein mumman kotiin ja laitoin postipaketin menemään veljeni perheelle. On aina yhtä outoa käydä ostoksilla eri ruokakaupassa, kuin missä on tavallisesti tapana käydä. Ei tahdo löytää mitään ja aikaa kuluu. Vauva jäikin isänsä kanssa kotiin ja minulla oli ihan orpo olo. Jotenkin kun on vauvan kanssa kokoajan, niin sen mieltää osaksi itseään ja tuntuu erittäin hassulta ollakin hetki yksin.

Olen aina ihaillut taitavia sisustajia. Ihailen, miten toiset jaksavat kierrellä kaupoissa tuntikausia ja kuinka sitten laittavat kotia kauniiksi suurella intohimolla. Itse olen hieman laiska näissä asioissa. Olen myös älyttömän säästäväinen. En helposti raaski ostaa mitään ainakaan ennenkuin olen miettinyt tarkkaan tavaran tarpeellisuutta. Mutta minä pidän kauniiden asioiden katselemisesta. Nautin siitä suunnattomasti. Minun ei tarvitse saada niitä asioita omakseni, jos saan muuten vain ihailla. Täällä asuessa on se hyvä puoli, että kokoajan tulee vastaan uusia esineitä joita en ole vielä havainnut, joten ei ole tarvinnut kotia kauemmaksi lähteä. Usein niillä on sitten vielä jokin tarina, mikä tekee niistä arvokkaita.

Tänään olen ajatellut kuitenkin käydä muuallakin vähän katselemassa. Kurikassa on eräs sisustusliike. Käyn poikien kanssa katsomassa mitä kaikkea sieltä löytyykään. Olen sen verran monesti ajanut vain liikkeen ohi ja ihastellut näyteikkunaa. Kurikasta löytyy kyllä melkein kaikkea mitä elämiseen tarvitaan. Kenkäkauppaa ei tosin ole ja se olisi kyllä tarpeellinen. Kun asuu tälläisessä pikkukaupungissa on mielestäni lähes kansalaisvelvollisuus, että tutustuu tarjontaan. Ostokset pyrimmekin tekemään täällä aina. Viime joulun lahjatkin ostimme järestään täältä kaikki.

Kävin tuolta meidän vintiltä hakemassa paria kirjaa ja samalla tein muitakin löytöjä. Sieltä löytyi nämä ihanat vanhat rattaat ja vauvanpeitto. Varmaan 70-luvulta ovat. Olisi hauska kunnostaa rattaat ja ottaa käyttöön. Näyttivät olevan ihan ehjätkin vielä. Myös kukot otin mukaan pääsiäistä odottamaan.

Hyvää viikonloppua kaikille!!





 
 







Kommentit

  1. Kurikkaan avataan uusi kenkäkauppa tänä vuonna Hissan kiinteistöön :)

    VastaaPoista
  2. Ihania juttuja löysit :)

    Piritta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…