Siirry pääsisältöön

Koti-ikävä

Tuli koti-ikävä, tai miksi sitä voisi kutsua kun ikävöi omaa lapsuuttaan. On minulla ikävä tietysti myös perhettä ja sukulaisia. Siitä on jo ihan liian kauan kun olemme nähneet viimeksi. Nyt joudun odottamaan kyläilyreissua, että L on vähän vanhempi, koska neljän tunnin ajomatka ei oikein houkuttele 2kk ikäisen vauvan kanssa.

Tällä kertaa ikävän sai aikaan se, kun eilen illalla haimme miehen kanssa yläkerrasta remontin tieltä joskus vuosia sitten siivotut astialaatikot alakertaan. Niitä siinä purkaessa hän kertoi minulle kupeista, joita muisti lapsuudestaan. Oli esimerkiksi kuppi, josta juotiin aina simaa. Seassa oli myös sininen kermakko. Siitä muistin, kuinka lapsuudenkodissani meillä oli yksi vihreä saman sarjan juomalasi. Muistan, kuinka se tuntui palluroineen hassulta kädessä. On jännä, miten astiat kantavat mukanaan valtavasti muistoja lapsuudesta. Astiat voivat muodostua erittäin tärkeiksi juuri siitä syystä. On jotenkin surullista, ettei minulla ole täällä oikein mitään esineitä lapsuudestani. En tiedä mihin ne ovat joutuneet. Olen sen verran useasti muuttanut, että ovat varmasti vain hukkuneet matkan varrella. Mutta on minulla sentään jotain, nimittäin pari keittolautasta. Ne ovat huonokuntoisia ja niitä on niin vähän, ettei niitä tule käytettyä. En raaski luopua niistä kuitenkaan.


 Tässä voisi olla sarja, jota alkaisin kerätä. Jos ostan sellaisen vihreän juomalasin, niin ehkä se vähän lievittää tätä tuskaa hetkeksi.




Kommentit

  1. <3 Mulla myös iskee välillä "koti-ikävä"... Astioista varmaan parhaiten ja eniten lämmöllä muistelen emalimukeja; jokaisella oli oma ja kaikki olivat erikokoisia ja -värisiä. Niistä juotiin aina välipalalla kaakaota ja syötiin pullaa. :)

    Piritta

    VastaaPoista
  2. Juuri noita Iittalan Kastehelmi-astioitahan on myös mummolassa, keltaisina. =) Tuo sininen on kyllä aivan valloittava, niin raikas! Kuulin muuten tästä sinun blogistasi jo kesällä, mutta asia pääsi jotenkin unohtumaan. Tuossa aiemmin illalla äiti tuli taas maininneeksi tästä viestitse, joten päädyin lopulta ihastelemaan. Ihanalta näyttää elämä! Kuinka moni haaveileekaan tuollaisesta kodista… =)
    Olisi ihan hauska nähdäkin. Taidamme vain osua aina harvemmin samoille seuduille nyt, kun minäkin olen muuttanut neljän tunnin ajomatkan päähän… Mutta päinvastaiseen suuntaan!

    Ihanaa joulun viimeodotusta koko perheelle!
    <3: Jeni-serkku

    p.s. Tämän kokemuksen jälkeen kovinkin vajavaiselta tuntuva blogini: www.lauluni.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit käymään täällä. Niin, emme ole paljon törmäilleetkään. Taisi olla viime kesänä viimeksi ja sitä ennen en muistakaan. Niin se elämä vie eri suuntiin ja välillä yllättäviinkin. Täällä ollaan viihdytty oikein hyvin ja koti on ihana. Mutta tärkeämpää on tietenkin, että millaista se elämä kodin sisällä on. Ei pelkällä kauniilla ulkokuorella pitkälle pötki. Täällä tuntuu kaikki niin hyvältä ja lämpöiseltä :)

      Kyllä on mummolan astiat kaikki jääneet hyvin muistiin. Siellä tosiaan on myös noita kastehelmiä, nyt kun mainitsit. Kirjoittaessani en tosin muistanutkaan, kuin sen meidän oman onnettoman kupposen :D

      Toivottavasti näemme kuitenkin joku kerta ja paljon terveisiä ja mukavaa eloa sinne toiseenkin suuntaan!!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kartanon keskiaikainen kellari

Päärakennuksen alla on kellari, jonka Museovirasto on arvioinut olevan jo  1400-luvulta.  Kellari on kuulunut vanhoihin perustuksiin, joiden päälle nykyinen kartano on siirretty 1800-luvun alkupuolella. Se on toiminut alkujaan jääkellarina. Kyrönjoesta kuljetettiin hevosella jäälohkareet kellariin, jossa ne säilyivät hyvin lämpimän vuodenajan, jotta saatiin maito ja ruoka säilymään viileänä. Kellari sijaitsee kartanon oikeassa päädyssä, pari metriä alapuolella maanpinnasta.  Kellarissa on upea tynnyriholvikatto. Katto on uskomattoman hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten vanha se onkaan. Holvikatto oli tyypillinen keskiaikaisissa kellareissa. Holvaamista varten kerättiin pienempiä kiviä kuin muurin rakentamiseen. Hyviä holvikiviä olivat levymäiset kivet, esimerkiksi liuskekivi. Holvi tarvitsee tukevan lähdön joko suoraan seinien päältä, seiniin jätetyistä koloista tai seinien ulokkeista. Holvaamista varten rakennettiin halutun muotoinen lau...

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tila...

ARVONTA! Yksivuotiaan blogin kunniaksi

Blogi täytti tiistaina vuoden ja tämän kunniaksi olenkin päättänyt suorittaa pääsiäisaiheisen tuotearvonnan teidän ihanien lukijoiden kesken!! Palkintona on tämä suloinen pääsiäisasetelma, jonka on ystävällisesti lahjoittanut kurikkalainen Sisustuskauppa Sisustus Ruufus . Suuri kiitos heille siitä! Arvonta on blogin ensimmäinen ja olen innoissani, että saan sellaisen nyt järjestää teille. Sisustus Ruufukselta löytyy myös verkkokauppa, joita päivitelläänkin parhaillaan ja tuotteita tupsahtelee kokoajan lisää kaikkien saataville. Olen keksinyt teille pienen tehtävän, joka liittyy juuri verkkokauppaan ja vastaamalla seuraavaan kysymykseen oikein kommenttiboksissa, olet mukana arvonnassa. Verkkokauppaan pääset täältä Verkkokaupasta löytyy mm. eräs aivan ihastuttava penkki, jonka huolisin itsekin oikein mieluusti meidän puutarhaan, johonkin ihanaan suojaisaan paikkaan.  Kysymys kuuluu näin: Penkillä on kimppu tulppaaneja, mutta minkähän värisiä ne mahtavat ollakaan...