Siirry pääsisältöön

Koti-ikävä

Tuli koti-ikävä, tai miksi sitä voisi kutsua kun ikävöi omaa lapsuuttaan. On minulla ikävä tietysti myös perhettä ja sukulaisia. Siitä on jo ihan liian kauan kun olemme nähneet viimeksi. Nyt joudun odottamaan kyläilyreissua, että L on vähän vanhempi, koska neljän tunnin ajomatka ei oikein houkuttele 2kk ikäisen vauvan kanssa.

Tällä kertaa ikävän sai aikaan se, kun eilen illalla haimme miehen kanssa yläkerrasta remontin tieltä joskus vuosia sitten siivotut astialaatikot alakertaan. Niitä siinä purkaessa hän kertoi minulle kupeista, joita muisti lapsuudestaan. Oli esimerkiksi kuppi, josta juotiin aina simaa. Seassa oli myös sininen kermakko. Siitä muistin, kuinka lapsuudenkodissani meillä oli yksi vihreä saman sarjan juomalasi. Muistan, kuinka se tuntui palluroineen hassulta kädessä. On jännä, miten astiat kantavat mukanaan valtavasti muistoja lapsuudesta. Astiat voivat muodostua erittäin tärkeiksi juuri siitä syystä. On jotenkin surullista, ettei minulla ole täällä oikein mitään esineitä lapsuudestani. En tiedä mihin ne ovat joutuneet. Olen sen verran useasti muuttanut, että ovat varmasti vain hukkuneet matkan varrella. Mutta on minulla sentään jotain, nimittäin pari keittolautasta. Ne ovat huonokuntoisia ja niitä on niin vähän, ettei niitä tule käytettyä. En raaski luopua niistä kuitenkaan.


 Tässä voisi olla sarja, jota alkaisin kerätä. Jos ostan sellaisen vihreän juomalasin, niin ehkä se vähän lievittää tätä tuskaa hetkeksi.




Kommentit

  1. <3 Mulla myös iskee välillä "koti-ikävä"... Astioista varmaan parhaiten ja eniten lämmöllä muistelen emalimukeja; jokaisella oli oma ja kaikki olivat erikokoisia ja -värisiä. Niistä juotiin aina välipalalla kaakaota ja syötiin pullaa. :)

    Piritta

    VastaaPoista
  2. Juuri noita Iittalan Kastehelmi-astioitahan on myös mummolassa, keltaisina. =) Tuo sininen on kyllä aivan valloittava, niin raikas! Kuulin muuten tästä sinun blogistasi jo kesällä, mutta asia pääsi jotenkin unohtumaan. Tuossa aiemmin illalla äiti tuli taas maininneeksi tästä viestitse, joten päädyin lopulta ihastelemaan. Ihanalta näyttää elämä! Kuinka moni haaveileekaan tuollaisesta kodista… =)
    Olisi ihan hauska nähdäkin. Taidamme vain osua aina harvemmin samoille seuduille nyt, kun minäkin olen muuttanut neljän tunnin ajomatkan päähän… Mutta päinvastaiseen suuntaan!

    Ihanaa joulun viimeodotusta koko perheelle!
    <3: Jeni-serkku

    p.s. Tämän kokemuksen jälkeen kovinkin vajavaiselta tuntuva blogini: www.lauluni.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit käymään täällä. Niin, emme ole paljon törmäilleetkään. Taisi olla viime kesänä viimeksi ja sitä ennen en muistakaan. Niin se elämä vie eri suuntiin ja välillä yllättäviinkin. Täällä ollaan viihdytty oikein hyvin ja koti on ihana. Mutta tärkeämpää on tietenkin, että millaista se elämä kodin sisällä on. Ei pelkällä kauniilla ulkokuorella pitkälle pötki. Täällä tuntuu kaikki niin hyvältä ja lämpöiseltä :)

      Kyllä on mummolan astiat kaikki jääneet hyvin muistiin. Siellä tosiaan on myös noita kastehelmiä, nyt kun mainitsit. Kirjoittaessani en tosin muistanutkaan, kuin sen meidän oman onnettoman kupposen :D

      Toivottavasti näemme kuitenkin joku kerta ja paljon terveisiä ja mukavaa eloa sinne toiseenkin suuntaan!!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tytön maalaisromanttinen huone

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttujakin. Yläkerrassa meillä on kaksi huonetta, joissa asustelevat vanhimmat lapset. Remontoimme yläkerran vanhat huoneet muutama vuosi sitten ensin vierashuoneiksi. Nyt kun osa lapsista ovat jo isompia ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa, niin annoimme heille luvan muuttaa näihin huoneisiin. Esittelen tällä kertaa huoneista toisen, eli tytön huoneen.

Tytön huone on maalaisromanttinen ja tunnelma on kyllä aika ihana. Huone on juuri sellainen, minkä itsekin olisin tyttösenä halunnut. Kaikkea söpöä ja kaunista. Lapset saavat päättää itse suurimmaksi osaksi sisutuksesta huoneissaan, koska itsehän he niissä viettävät eniten aikaansa. Tytön huoneeseen oli myös tärkeää saada nukkumapaikka kaverillekin yökyläilyä varten. Huone on tilava, joten se oli aika helppo toteuttaa.




Huoneen kalusteet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Parvisänky sekä vierassänky ovat Ikeasta, kukallinen sohva on Askon 50-luvun tuotantoa ja kirjoituspöytä on antiikkia 1800-luvulta, kuten suuri…

Ullakko muuttui hääjuhlatilaksi

Apua, talvi meinaa tulla ihan väkisin. Lapset katselivat aamulla nenät kiinni ikkunassa, kun lunta tiputteli taivaalta. Ikävä kyllä lumiukkohaaveet sai vielä siirtää myöhemmälle, koska lumi katosi pian pois. Minä en niin lunta kaipaa. Se tietää lisätyötä hevosten kanssa, joten ei ole haitaksi, jos lumi tulisi vähän myöhemmin vasta. Olen ollut muutenkin vähän alavireessä viimeaikoina. Ilmeisesti olen alkusyksyn kiireistä uupunut ja nyt se sitten tuntuu, kun mitään suurempia projekteja ei ole meneillään. Olen päättänyt keventää vähän tässä vaiheessa, jotta ehdin taas palautua entiselleni ja jaksan innostua joulunlaitosta. Sitä tosin jo odotan innolla. Meillä oli tosiaan ihanat häät syyskuussa. Järjestelyissä oli tietenkin oma hommansa ja etenkin siinä vaiheessa, kun teimme päätöksen, että siivoamme talon ullakon juhlien jatkopaikaksi. Ullakko on suuri ja olemme aina halunneet saada hyödynnettyä tämän korkean tilan muutenkin kuin valtavana varastotilana. Siispä tartuimme työhön ja pari…

Miten minusta tuli pohjalaistalon emäntä

Hei!

Olen pitänyt blogiani elämästäni täällä keltaisessa kartanossa jo pian neljä vuotta. Siitä saan kiittää ihania lukijoitani! En minä olisi vain itselleni viitsinyt kirjoitella näin pitkään. Lukijat ovat varmasti vaihtuneetkin matkan varrella ja osa heistä ei varmastikaan tunne minua henkilökohtaisesti, joten ajattelin, että nyt olisi ehkä hauska hieman kertoa kuinka minä hämäläistyttö päädyin tänne Etelä-Pohjanmaalle aikanaan. Eli suuria paljastuksia on luvassa, heh!

Kaikki alkoi pienestä sattumasta Facebookissa, jonka seurauksena kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä päätyivät kirjoittelemaan toisillensa. Huomasimme pian, että jutut menivät hyvinkin yksiin ja kiinnostus toisesta heräsi. Päädyin antamaan puhelinnumeroni ja ensimmäisen puhelumme jälkeen koin, että se oli sitten menoa. Puhelukin kesti lopulta useita tunteja ja yö meni erittäin vähillä unilla. Aamuvuoroon suuntasin väsyneenä, mutta hymyilevänä tyttönä.

Pian päätimme tavata kasvotusten ja lähdin ajelemaan ens…