Koti-ikävä

Tuli koti-ikävä, tai miksi sitä voisi kutsua kun ikävöi omaa lapsuuttaan. On minulla ikävä tietysti myös perhettä ja sukulaisia. Siitä on jo ihan liian kauan kun olemme nähneet viimeksi. Nyt joudun odottamaan kyläilyreissua, että L on vähän vanhempi, koska neljän tunnin ajomatka ei oikein houkuttele 2kk ikäisen vauvan kanssa.

Tällä kertaa ikävän sai aikaan se, kun eilen illalla haimme miehen kanssa yläkerrasta remontin tieltä joskus vuosia sitten siivotut astialaatikot alakertaan. Niitä siinä purkaessa hän kertoi minulle kupeista, joita muisti lapsuudestaan. Oli esimerkiksi kuppi, josta juotiin aina simaa. Seassa oli myös sininen kermakko. Siitä muistin, kuinka lapsuudenkodissani meillä oli yksi vihreä saman sarjan juomalasi. Muistan, kuinka se tuntui palluroineen hassulta kädessä. On jännä, miten astiat kantavat mukanaan valtavasti muistoja lapsuudesta. Astiat voivat muodostua erittäin tärkeiksi juuri siitä syystä. On jotenkin surullista, ettei minulla ole täällä oikein mitään esineitä lapsuudestani. En tiedä mihin ne ovat joutuneet. Olen sen verran useasti muuttanut, että ovat varmasti vain hukkuneet matkan varrella. Mutta on minulla sentään jotain, nimittäin pari keittolautasta. Ne ovat huonokuntoisia ja niitä on niin vähän, ettei niitä tule käytettyä. En raaski luopua niistä kuitenkaan.


 Tässä voisi olla sarja, jota alkaisin kerätä. Jos ostan sellaisen vihreän juomalasin, niin ehkä se vähän lievittää tätä tuskaa hetkeksi.




Kommentit

  1. <3 Mulla myös iskee välillä "koti-ikävä"... Astioista varmaan parhaiten ja eniten lämmöllä muistelen emalimukeja; jokaisella oli oma ja kaikki olivat erikokoisia ja -värisiä. Niistä juotiin aina välipalalla kaakaota ja syötiin pullaa. :)

    Piritta

    VastaaPoista
  2. Juuri noita Iittalan Kastehelmi-astioitahan on myös mummolassa, keltaisina. =) Tuo sininen on kyllä aivan valloittava, niin raikas! Kuulin muuten tästä sinun blogistasi jo kesällä, mutta asia pääsi jotenkin unohtumaan. Tuossa aiemmin illalla äiti tuli taas maininneeksi tästä viestitse, joten päädyin lopulta ihastelemaan. Ihanalta näyttää elämä! Kuinka moni haaveileekaan tuollaisesta kodista… =)
    Olisi ihan hauska nähdäkin. Taidamme vain osua aina harvemmin samoille seuduille nyt, kun minäkin olen muuttanut neljän tunnin ajomatkan päähän… Mutta päinvastaiseen suuntaan!

    Ihanaa joulun viimeodotusta koko perheelle!
    <3: Jeni-serkku

    p.s. Tämän kokemuksen jälkeen kovinkin vajavaiselta tuntuva blogini: www.lauluni.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit käymään täällä. Niin, emme ole paljon törmäilleetkään. Taisi olla viime kesänä viimeksi ja sitä ennen en muistakaan. Niin se elämä vie eri suuntiin ja välillä yllättäviinkin. Täällä ollaan viihdytty oikein hyvin ja koti on ihana. Mutta tärkeämpää on tietenkin, että millaista se elämä kodin sisällä on. Ei pelkällä kauniilla ulkokuorella pitkälle pötki. Täällä tuntuu kaikki niin hyvältä ja lämpöiseltä :)

      Kyllä on mummolan astiat kaikki jääneet hyvin muistiin. Siellä tosiaan on myös noita kastehelmiä, nyt kun mainitsit. Kirjoittaessani en tosin muistanutkaan, kuin sen meidän oman onnettoman kupposen :D

      Toivottavasti näemme kuitenkin joku kerta ja paljon terveisiä ja mukavaa eloa sinne toiseenkin suuntaan!!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit