Kartano keltainen

Minun ja isännän makuuhuone pursuaa antiikkikalusteista. Vähempikin riittäisi, mutta kun on niin vaikea päättää, mitä raaskisi siirtää muualle. Jotakin järjestelyjä pitää varmaan kuitenkin tehdä joku päivä. Tällä kertaa esittelen kuitenkin minun ns. työpisteeni. Siitä en ainakaan luovu. Ymmärrätte varmaan ;) Keräsin vanhoja kauniita kalusteita ympäri taloa, joista sitten kokosimme minulle oman nurkkaukseni. Kauniisti kulunut vanha tammipöytä valkeaa seinää vasten on minusta aivan upea. Pöydän pinta on säilyttänyt hienostuneisuutensa ajasta huolimatta. Oikealla roikkuva kastemekko on tehty aikoinaan isännän mumman häähunnusta ja sillä onkin ikää jo ainakin 60-vuotta. Viimeksi mekkoa on käytetty Pikku L:n päällä hänen ristiäisissään.      Piianpeili kätkee sisäänsä pieniä vanhoja tavaroita aina napeista hiussolkiin. En ole tyhjentänyt laatikkoa, vaan haluan säilyttää vanhat tavarat omalla paikallaan. Niitä on hauska aina välillä hypistellä ja ...

Kyllähän on ollut taas toimintaa viime päivinä. Mukavaakin toisaalta, vaikka pakkasta saisi olla kyllä vähemmän. Tänään olen muun muassa rakentanut pihattotarhaan lauta-aitaa. Työkaluina olivat rullamitta, saha, vasara ja Rautiasta hakemani naulalaatikko. Ja ihan ite ja ihan yksin tein. Mietin siinä vasaroidessani ja lautoja sahaillessa, että tuollaisella nikkaroinnilla näyttää olevan vähän samanlaisia terapeuttisia vaikutuksia, kuin esimerkiksi neuloessa tai ompelukoneella ommellessa tulee. Ja suurin syy siihen on tosin varmaan se, ettei ole ketään ympärillä vaatimassa huomiota. Saa olla hetken ihan rauhassa ja keskittyä omiin juttuihin. Olen aina ollut sellainen toiminnan ihminen, joka ei malta useinkaan apua pyytää ennen kuin on ihan pakko. Vuodet talleilla ovat opettaneet, että työhön kuin työhön on tartuttava, jos se vain on vähänkään mahdollista itse tehdä. Siitä on ollut hurjasti hyötyä jo monta kertaa. Meille on tulossa muuten lähiaikoina uusia asukkaita ta...

Tämän löydön tein siivotessani vieraskamaria. Sinne olikin kertynyt ihan kiitettävästi erinäistä tavaraa. Taulu löytyi vaatekaapin päältä tavaroiden alta. En ollut sinne vielä aiemmin huomannut kurkatakaan. Pariisilaista vaatemuotia 1800-luvulta. Voi, tuollaisissa leningeissä kelpasi kyllä näyttäytyä. Tulee ihan ikävä lapsuuden prinsessaleikkejä. Enää ne eivät taida tulla kysymykseen, eikä tämän tyylistä muoti-ilmiötäkään taida olla ihan heti tulossa.  Täältä löysin yhden sivuston, mistä voi ostaa vastaavia kuvia, jos mielii väkertää samanlaisia tauluja itselleenkin.      Hmm... Kuvan reunassa on lyijykynämerkintä, mutta en ole saanut siitä vielä kokonaan selvää. Vuosilukukin löytyy, mitä se ikinä sitten merkitseekään. Tuskinpa taulu nyt sentään ihan noin vanha on. Vaikka eipä kehyksetkään kyllä ihan tuoreilta näytä.     Lisäsin vielä pyynnöstä kuvan kirjoituksesta, mikä ei näköjään olekaan lyijykynällä tehty, vaan mus...

Sunnuntai meni siivotessa toista eteishallia vieraskamariksi ja ompeluhuoneeksi. Tila on ollut vähän sellaisena romuvarastona, joka on minua pitkään jo harmittanut. Hyvä huone on mennyt vähän hukkaan tästä syystä. Huoneen läpi on kulku pikkueteiseen, josta päästään yläkerran portaikkoon ja myös ulos tarvittaessa. Huoneesta pääsee myös ruokasaliin, tupaan ja kellariin, eli ovia on joka seinustalla. Hain vintistä vanhan ompelupöydän ja tuolin, jotta sain itselleni tehtyä mukavan pikkuisen työpisteen, missä saa sitten tehdä ompeluksia ihan rauhassa. Nyt ei tarvitse raahata enää konetta ja tarvikkeita keittiön pöydälle lojumaan, vaan kaikki tarpeellinen löytyy nyt täältä. Leikkaustaso minulta tietysti vielä puuttuu. Pitää alkaakin etsiä siihen tarkoitukseen sopivaa klaffipöytää, joka menisi pieneen tilaan. Huoneessa on myös yhden nukuttava sänky, joten täällä voi tarvittaessa myös yöpyä.       Huoneessa on myös tämä aivan ihana 50-luvun vaatek...

Luin jo jokin aika sitten Katrin kummitustarinapostauksen blogissaan Onnistain on puolet sinun . Sen innoittamana kerronkin teille oman tarinani. Vaikka tuollaiset kummitusjutut saavat vielä näin "aikuisenakin" niskakarvat nousemaan pystyyn, niin silti niissä on jotakin kiehtovaakin. En väitä, että ihan täysin uskoisin itse kummituksiin, mutta kun kokee jotakin selittämättömiä juttuja, niin kyllähän sitä väkisinkin alkaa miettimään kaikenlaista. Joskus sitä ihan kaipaakin jännitystä tasaiseen arkeen ja silloin helposti mielikuvituskin saa vallan. Ehkä tässä nyt kertomassani tapauksessa on päässyt käymään niin, vai mitä olette mieltä? Kerroin viime kesänä täällä  meidän keskiaikaisesta jääkellarista. Tuo kellarihan on sitä talon vanhinta osaa ja todellakin jo 1400-luvulta lähtöisin, eli aika uskomattoman vanhaa etten sanoisi. No, kellari on ollut minusta aina vähän kammottava paikka, enkä ollut siellä pahemmin aikaisemmin käynytkään ennen tämän kyseisen post...

Nyt on kyllä mennyt jo pari päivää ihan vain lumesta ja pakkasesta nauttiessa. Siksi vielä vähän talvisia kuvia tännekin. Olemme tässä jo muutamana päivänä yrittäneet järjestellä lastenhuoneita ihan uuteen uskoon. Kun saan ne valmiiksi, niin laitan sitten kuvia blogiin. Sen verran voin kertoa, että maalisudin joudun ainakin ottamaan kouraani vielä. Seinät vaativat uutta maalia pintaansa ja sitten minulla on suunnitelmissa kunnostaa vanha päästä vedettävä sänky Pikku L:n lastensängyksi. Siitä lisää myöhemmin. Nyt mukavaa viikonloppua kaikille! Lähden tästä ensin tallihommiin ja illalla vielä kuntosalille. Niina     

Hei täältä talvisesta Kurikasta! Ihanaa, lunta vihdoinkin ja kunnon pakkaset.   Hevosetkin ovat olleet ihan innoissaan kirpeästä pakkassäästä. Aamulla ulos päästessään ne kirmailevat ympäriinsä ennen kuin rupeavat syömään heiniään.     Kyllä tätä valoa on kaivattukin. Eilen aurinkokin paistoi niin ihanasti ja olisi kovasti tehnyt mieli lähteä ratsastamaan lumisessa maisemassa. Oli kuitenkin sen verran kylmä, että päätin jättää sen väliin. Mutta tänään sitten onkin jo vähän leudompaa ja ratsastuskin onnistuu taas.     Jotain kurjaakin kuitenkin. Myrsky kaatoi silloin aikaisemmin koivukujalta yhden puun ja se on minua kovasti surettanut. Isäntä lupasi, että istutetaan siihen uusi heti kun se on mahdollista. Kestäähän siinä taas oma aikansa, että taimi saa nämä vanhat suuret koivut kiinni.   Hevoslukumme on pienentynyt yhdellä ainakin toistaiseksi. Olen kovasti etsiskellyt jo uutta hevosta tilalle. Se saisi olla sellainen vanh...

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut juhlasalin tapetoinnista ja miettinyt minkälaiset tapetit sinne kävisivät parhaiten. Haluaisin tuoda sinne takaisin vähän vanhempaa tyyliä seinienkin osalta, joka sopisi mielestäni myös paremmin tilan tunnelmaan ja kalusteisiin. Juhlasalin tapettien tulisi minusta olla näyttävät, mutta ei liian räikeät. Siskoni vinkkasi, että Tapettitalo tarjoaa monenlaisia vanhoja ja vanhantyylisiä tapetteja, mistä myös itse löysin useammankin vaihtoehdon tätä tilaa ajatellen. Jos ette ole ennen käyneet, niin tässäpä linkki suoraan sivuille http://www.tapettitalo.fi/   Tapetin valintaa tuleekin  miettiä tarkasti ja vaihtoehtoja etsiä mahdollisimman paljon, ennen päätöksen tekoa. Juhlasalin tapetointi ei ole muutenkaan ensimmäisenä listalla, vaan voisi tulla ajankohtaiseksi ehkä sitten, kun muut tärkeämmät projektit on saatu päätökseen. Niitäkin nimittäin täällä riittää. Mutta suunnitteluahan se ei ...

En ole esitellytkään teille vielä vanhoja piikojen aittoja sen kummemmin. Aitat sijaitsevat samassa rakennuksessa rengin tuvan kanssa. Niinhän ne usein ennen olivat. Rengit ja piiat vierekkäin. Aitat ovat olleet lähinnä kesäasumuksina ja talviaikaan piiat ovat nukkuneet tuvan nurkassa olleissa sängyissä. Voin kuvitella, että kesää on odotettu innolla siihen aikaan. Aittaan muuttaminen on varmasti ollut mieluinen juttu, kun siellä on saanut oleskella ihan omassa rauhassa. Minä tässä olen jo kovasti suunnitellut aittojen sisustamista ja kunnostamista ensi kesää varten. Meillä kun kesäaikaan on usein paljon porukkaa talossa, niin varmasti löytyisi näillekin huoneille käyttöä. Näen jo silmissäni maalaisromanttisen sisustuksen niissä pitsiverhoineen kaikkineen.     Niina     

Olen saanut viimeaikoina mielenkiintoisia yhteydenottoja blogiini liittyen ja yksi niistä tuli eräältä lukijalta, joka oli erityisen tarkkasilmäisenä ihmisenä bonggannut kirpparilta vanhan kirjan, jossa oli kuva meidän tuvasta. Aivan ihanaa, että hän otti minuun yhteyttä ja halusi vieläpä lähettää kirjansa meille. Suuri kiitos hänelle siitä! Emme olleet nähneet tätä kuvaa aiemmin, jonka vuoksi oli hienoa saada se itsellemme. Vanhoja kuvia talon sisäpuolelta ei kovin montaa itseltämme löydykään, joten tämä oli oikein mieluinen lahja. Kirja on Suomi kuvina, Das ist Suomi, WSOY 1943.   Kuvassa ovat mieheni isotäti astiakaapin edustalla sekä isomumma istumassa ikkunan edessä käsityönsä kanssa. Huomatkaa, kuinka kauniin tasainen onkaan tuvan puulattia. Könninkello ja astiakaappi ovat tuolloin olleet vaaleat. Raanuvuodetta ei meiltä ikävä kyllä enää löydy, mutta muut kalusteet ovat vielä tallessa ja päivittäisessä käytössä. Tuvan ulkoasu on muuttunut kovasti näistä...

Vanha renki maailmalla. Mitähän siitäkin seuraa?   Ja niin renki löysi itsensä ensikertaa elämässään laivamatkalta kohti Tukholman satamaa. Kyllä tämä oli koettava vanhankin miehen vielä. Ei sitä omassa pirtissä ymmärrä maailman suuruutta ollenkaan. Toisaalta hänestä olisi tuntunut monin verroin paremmalta olla nyt tälläkin hetkellä turvallisessa kotiympäristössä, kuin täällä keikkuvalla alustalla. Renkipoloinen tunsi myllerryksen vatsassaan ja haki hädissään käymälää katseellaan, mutta ei ymmärtänyt miltä sellainen voisi näyttää tällaisissa olosuhteissa. Lopulta ei auttanut muu, kuin rynnätä kiireen vilkkaa laivan kannelle ja antaa ylen kannen yli. Vatsassa hetken jo oleilleet laivaruuat eivät häntä paljon surettaneet, sillä jopa emännän jouluiset salaatitkin olivat maistuneet paremmilta. Joutivatkin siis kalanruuiksi mokomat. Gunilla oli viehättävä ruotsitar. Hän oli hoikka ja tyylikkäästi pukeutunut nainen. Aivan kuten Helsingin Sanomissa esiintyvät Stockmannin mainos...