Kukkakierros

 

 

 

Muistan, kuinka rakastin kukkia jo pienenä tyttönä. Ne saivat minut aina niin hyvälle tuulelle ja jollakin tavalla myös irtautumaan arjesta. Keräsin mielelläni metsästä ja niityltä luonnonkukkia, joista sitten yritin tehdä taidokkaita asetelmia. Se oli tarkkaa puuhaa. Mukaan laitoin aina myös muutaman heinänkorren. Kesäaikaan odotan aina tiettyjen kukkien kukintaa erityisesti ja yksi niistä on tämä oranssi ihana unikko. Aamuisin kun menen ensi kertaa ulos ja katson tuota kukkarypästä, joka on vähän hassulla paikallaan nurmikkoalueen reunassa, niin en voi muuta kuin hymyillä. Ne todella piristävät mieltä.

 



Tämän kesän hauskin harrastukseni on varmaan ollutkin "kukkakierroksen" kiertäminen vaunuilla. Kierros alkaa etupihalta sammakkolammen ympäri, jossa ovat päivänliljat, kuunliljat, kullerot. Sitten menemme aitan ohi kohti lemmikkien reunustamaa puistopolkua. Vasemmalla kasvavat rehevänä kotkansiivet ja siellä täällä erivärisiä akileijoja, joita olen bongannut nyt jo useampaa eri väriä. Hernepensaan jälkeen tulevat suosikkini, eli nyt juuri kukkivat ihanaiset juhannusruusut. Seuraavana saavummekin puutarhan puolelle ja sieltä löytyy angervojen lomasta lupiineja. Sinisenä, vaaleanpunaisena ja valkoisena.

Kurjenmiekat kohoavat museon seinän viertä pitkin suurina ja voimakkaina, mutta kukintaa vielä odottavina. Kierros jatkuu museon takaa tulikellukoiden ohi ja omenapuiden alta kohti kasvihuonetta. Siihen mennessä pikku L on useinmiten nukahtanut ja voin käydä kastelemassa tomaatit ja paprikat. Samalla nypin varkaat pois. Vielä olisi matkaa jäljellä ennen lähtöpistettä ja viimeisenä kuljemme uuden perennapenkin ohitse, jonne olen istuttanut viimeisimmäksi ukonkelloja. Etupihalla ihastelen hetken alppiruusun upeaa kukintaa ja suren jo hieman sitä, kuinka nopeasti se meneekään taas ohi.

 

 

Niina