Siirry pääsisältöön

Makuuhuoneen antiikkia



Minun ja isännän makuuhuone pursuaa antiikkikalusteista. Vähempikin riittäisi, mutta kun on niin vaikea päättää, mitä raaskisi siirtää muualle. Jotakin järjestelyjä pitää varmaan kuitenkin tehdä joku päivä. Tällä kertaa esittelen kuitenkin minun ns. työpisteeni. Siitä en ainakaan luovu. Ymmärrätte varmaan ;)

Keräsin vanhoja kauniita kalusteita ympäri taloa, joista sitten kokosimme minulle oman nurkkaukseni.


Kauniisti kulunut vanha tammipöytä valkeaa seinää vasten on minusta aivan upea. Pöydän pinta on säilyttänyt hienostuneisuutensa ajasta huolimatta. Oikealla roikkuva kastemekko on tehty aikoinaan isännän mumman häähunnusta ja sillä onkin ikää jo ainakin 60-vuotta. Viimeksi mekkoa on käytetty Pikku L:n päällä hänen ristiäisissään.
 

 
Piianpeili kätkee sisäänsä pieniä vanhoja tavaroita aina napeista hiussolkiin. En ole tyhjentänyt laatikkoa, vaan haluan säilyttää vanhat tavarat omalla paikallaan. Niitä on hauska aina välillä hypistellä ja tutkia.
 


 
Tämä jugendilainen tuoli on yksi talon kauneimmista ja olen ominut sen itselleni. Nahkapäällinenkin on alkuperäinen.
 
 
Niina
 
 
 

Kommentit

  1. eliinamirjami30.1.2014 klo 15.26

    Upeita mööpeleitä, varsinkin tuo pöytä. Hienosti ootrattu. Kartanotyyliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo pöytä on kyllä minustakin kovin kaunis.

      Poista
  2. Hienoa kaikki mitä kuvissa näkyy mutta tuon tuolin ottaisin mielelläni omaan kotiini. Mumman häähuntu, ihana muisto ja on tosi arvokas.

    -Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän kovasti tuollaisista yksityiskohdista, mitä tuolissa on. Se on myös hyvä ja tukeva istua. Ensin se oli tuon isännän pöydän ääressä, mutta hän ei ole varmaan huomannut, että tuolit ovat oudolla tavalla vaihtuneet ;)

      Poista
  3. Teillä on niin nättiä. Pistän sulle muutes sähköpostia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, meillä on myös välillä paikat ihan hyrskyn myrskyn :) Kurkkasinkin jo postin ja laitoin vastaustakin takaisin.

      Poista
    2. Peilikokonaisuus on hieno tuossa seinällä. Samoin sinun työpiste. Minulla on vanha viilupintainen pöytä, ja se kärsi vähän vesivaurioita. Oletko sinä käsitellyt näitä kalusteiden pintoja? Luulisin, että viilupintaankin on jotain ainetta.
      Olen kuullut, että ennen on tehty hunnuista vauvojen kastemekkoja. Ihana tarina tuolla teidän kastemekolla.

      Poista
    3. En ole käsitellyt näiden kalusteiden pintoja millään. Viilupintaa voi käsitellä esimerkiksi tiikkiöljyllä, kun pinnan vain muistaa puhdistaa ensin hyvin. Öljy antaa hyvän suojan mm. kosteutta vastaan.

      Poista
  4. Terve! Uusi täällä ja heti murmatan… Miusta tuo piianpeili on hieman häiritsevästi takana olevan peilin päällä, tullee vähän sekava vaikutelma. Mutta kovin on kauniita mööpeleitä, jatkan tästä lukemista. :-)

    -Tuikkuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Onhan se totta. Piianpeilin paikka onkin lipaston päällä, eikä suinkaan tuon suuren peilin edessä. Tällä kertaa nostin sen kuitenkin tuohon pöydälle, koska halusin esitellä senkin tässä postauksessa. Ymmärrän, jos se häiritsee, mutta ehkä tämä tieto helpotti oloasi :) Ja tervetuloa lueskelemaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla