Siirry pääsisältöön

1800-luvun pariisilainen muotikuva taulussa




Tämän löydön tein siivotessani vieraskamaria. Sinne olikin kertynyt ihan kiitettävästi erinäistä tavaraa. Taulu löytyi vaatekaapin päältä tavaroiden alta. En ollut sinne vielä aiemmin huomannut kurkatakaan.


Pariisilaista vaatemuotia 1800-luvulta. Voi, tuollaisissa leningeissä kelpasi kyllä näyttäytyä. Tulee ihan ikävä lapsuuden prinsessaleikkejä. Enää ne eivät taida tulla kysymykseen, eikä tämän tyylistä muoti-ilmiötäkään taida olla ihan heti tulossa. Täältä löysin yhden sivuston, mistä voi ostaa vastaavia kuvia, jos mielii väkertää samanlaisia tauluja itselleenkin.
 

 
Hmm... Kuvan reunassa on lyijykynämerkintä, mutta en ole saanut siitä vielä kokonaan selvää. Vuosilukukin löytyy, mitä se ikinä sitten merkitseekään. Tuskinpa taulu nyt sentään ihan noin vanha on. Vaikka eipä kehyksetkään kyllä ihan tuoreilta näytä.
 
 
Lisäsin vielä pyynnöstä kuvan kirjoituksesta, mikä ei näköjään olekaan lyijykynällä tehty, vaan musteella. Siitä vaan vapaasti tekstiä tulkitsemaan! Minä en siihen pystynyt.


Niina
 
 
 


Kommentit

  1. Aivan ihana taulu! Olisi tosiaan kiva kokeilla tuollaisia pukuja... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Pukeutumistyyli on ollut kyllä aivan ihana tuohon aikaan. Toki, varmasti myös rasittava :)

      Poista
  2. Laita lähikuvia tekstistä! Koitetaan yhdessä tulkita :)

    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on lähikuva tekstistä. Nyt kun suurensin ja vähän muokkasin sitä tummemmaksi, niin ehkäpä siitä voisi nyt saada selvääkin. Suomea se ei näköjään olekaan. Mielenkiintoista...

      Poista
  3. Jatkan vielä, että tuossa alemmassa kuvassa näkyykin vuosiluku 1861(?), jonka ajan muotia nuo kuvan asut kyllä edustavatkin. Saman tyylisiä isoja vannehameita ja hihoja, kuin Tuulen Viemää-elokuvan alkupuolella, joka siis sijoittui Yhdysvaltain sisällissodan aikaan, 1861-65. Taulusi voi hyvinkin olla tuolta ajalta, siinä on sellaisen oikeasti vanhan esineen ulkonäkö:)

    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Olisipa hauskaa, jos se tosiaan olisi tuolta ajalta.

      Poista
  4. Salapoliisihan näissä aina herää jokaisen sisällä. Teksti näyttäisi ranskalta, mutta minulla on huono kielipää. Siinä ehkä kiitetään jostain, yställisesti A.F. Jos katsot oikein tarkasti, voitko nähdä painolaatan painaumaa paperissa? Jos kuva on vanha, se on saatettu silti kehystää myöhemmin. Minulla on vanha ranskalainen painokuva, mutta se on kehystetty vasta 1960-luvulla Suomessa, ja se meinasi harhauttaa minua. Minun kuvani kehykset ovat nimittäin samannäköiset. Sinun kuvassasi on tummumaa, ja kuvan päällä on ilmeisesti joskus ollut paspis. Yleensäkin tällaisissa vanhoissa kuvissa kannattaa olla paspis, ettei kuva mene pilalle ollessaan kiinni lasia vasten.

    VastaaPoista
  5. Voisiko siinä lukea "en remerciement d'une réception", yhtään en tosin tiedä mitä se tarkoittaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset sinulle avusta! Ilmeisesti siinä lukee näin; "en remerciement d'une réception si aimable " Eli sanakirjaa apuna käyttäen sain sen käännettyä kutakuinkin tähän tapaan; "Tunnustuksena ystävällisestä vastaanotosta"

      Aika mielenkiintoinen juttu. Vuosiluku 1861 on ehkä lisätty paperiin jälkikäteen, koska se näyttää lyijykynämerkinnältä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla