Siirry pääsisältöön

Vanhojen pullojen kierrätystä



Kyllähän on ollut taas toimintaa viime päivinä. Mukavaakin toisaalta, vaikka pakkasta saisi olla kyllä vähemmän. Tänään olen muun muassa rakentanut pihattotarhaan lauta-aitaa. Työkaluina olivat rullamitta, saha, vasara ja Rautiasta hakemani naulalaatikko. Ja ihan ite ja ihan yksin tein. Mietin siinä vasaroidessani ja lautoja sahaillessa, että tuollaisella nikkaroinnilla näyttää olevan vähän samanlaisia terapeuttisia vaikutuksia, kuin esimerkiksi neuloessa tai ompelukoneella ommellessa tulee. Ja suurin syy siihen on tosin varmaan se, ettei ole ketään ympärillä vaatimassa huomiota. Saa olla hetken ihan rauhassa ja keskittyä omiin juttuihin. Olen aina ollut sellainen toiminnan ihminen, joka ei malta useinkaan apua pyytää ennen kuin on ihan pakko. Vuodet talleilla ovat opettaneet, että työhön kuin työhön on tartuttava, jos se vain on vähänkään mahdollista itse tehdä. Siitä on ollut hurjasti hyötyä jo monta kertaa. Meille on tulossa muuten lähiaikoina uusia asukkaita talliin. Jännittävää ja mukavaa. Työmäärä siis lisääntyy, mutta eiköhän siitä selvitä.

Kävin iltapäivällä vielä aitasta etsimässä vanhoja pulloja, koska olin saanut idean tuunata pullokynttilänjalkoja ja halusin heti päästä kokeilemaan. Tälläisiä niistä sitten tuli. Aika kivoja minusta.

 
 
 
Niina
 
 


Kommentit

  1. Luuletko muuten, että jos mies olisi ollut asialla aitaa rakentamassa, työkalut olisivat olleet samanlaiset? Epäilen :D. Itsekin käytän yleensä vasaraa ja tavallista sahaa - nyt olen tosin yrittänyt opetella käyttämään akkuporakonetta….

    Täällä tulee edelleen aivan älyttömästi lunta, eilisen jälkeen on satanut taas puolisen metriä. Miehet ajelee traktorilla ja minä hoitelen lapiolla ne paikat mihin traktorilla ei pääse tai jos traktori heittää lumet väärään paikkaan ja lapioimista riittää :). No, hyvää treeniä ja ihan kivaakin välillä, mutta saisi vähitellen loppua tuo lumentulo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. …niin ja kivoja nuo vanhat pullot!

      Poista
    2. No epäilen myös, että varmaan olisi ruuveilla laitettu laudat kiinni :D Koska porakonetta en löytänyt muuta, kuin sähköllä toimivan niin en malttanut jäädä ihmettelemään mistä saan niin pitkän roikan joka ylettyisi tarhan ympäri, vaan suuntasi rautakauppaan nauloja ostamaan :) Kerrottakoon vielä, että käsiini osunut vasarakin oli sen näköinen, että sillekin olisi varmaan naurettu ja kovaa. Onneksi kukaan ei nähnyt :D

      Poista
    3. Voisitko lähettää sitä ylimääräistä lunta tänne, kun meillä on vain pari hassua senttiä? Tsemppiä sinne lumen keskelle!

      Poista
  2. Oletpa nokkela kun keksit aina jotain uutta ja erilaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritys on ainakin kova aina välillä. Mulla taitaa ollakin taas joku askarteluvaihe menossa. Siihen ei kyllä toisaalta olisi varmaan edes aikaa, mutta näpertely on vaan niin kivaa. Nyt pari iltaa onkin kulunut seuraavan innostukseni kanssa, eli rautalangan. Muutama ripustuskoukku on jo valmiina :)

      Poista
  3. Aaaah! Ihania nuo pullokynttilänjalat! Arvaa vain kuinka moni varastaa tuon idean!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja saa varastaa. En varmasti ole ensimmäinen, joka ainakin tuon tapaisia on tehnyt :)

      Poista
    2. Hihi, minulla on kyllä joka nurkka täynnä kynttilöitä ja kynttilänjalkoja, niin en kyllä itse taida viitsiä. =) Ehkä siinä vaiheessa, kun tulen asumaan 600 neliön kartanossa ;) Nimim. 35 m2

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla